Kon-Tiki

Suuntasimme eilen illalla ystäväpariskunnan luokse syömään ja katsomaan leffaa. Teimme pitsaa mahtavalla pitsapannulla: sellaisella hieman vohvelirautaa muistuttavalla laitteella, johon pitsa lätkäistään tulikuuman paistokiven päälle, laitetaan kansi kiinni ja odotellaan valmistumista, mutta unohdetaan viimeinen pitsa pannulle ja havahdutaan vasta laitteesta nouseviin savumerkkeihin. No, oma pitsani oli kuitenkin erinomainen: tonnikalaa, tomaattia, fetaa, pestoa ja paljon juustoa. Nam! Leffaksi valikoitui Tyynenmeren ylityksestä kertova, tositapahtumiin perustuva elokuva Kon-Tiki, jossa norjalainen (uimataidoton) tutkimusmatkailija Thor Hayerdahl retkikuntineen (johon kuului jääkaappikauppias, kansantieteilijä, kuvataiteilija ja kaksi radistia) päättää rakentaa jättimäisistä balsapuista lautan ja ajelehtia sillä Perusta Polynesiaan todistaakseen perulaisten löytäneen Polynesian 1500 vuotta sitten. Elokuvassa esiintyi kauhukseni myös jättimäisiä valtameren asukkeja ja kiljuin kanssakatsojien huvitukseksi kuin pieni marsu valaiden ja haiden uiskennellessa kuvaruudulla. 

Nahkapöksyt: second hand. Jakku: H&M. Peplum-toppi: Gina Tricot.

Nyt kuitenkin suuntaan lenkkeilemään: olen päässyt taas rakkaan, todella katu-uskottavan harrastukseni, sauvakävelyn, pariin, sillä lonkkaani ei ole särkenyt viime aikoina. Jee!

 

x Marjo