Tänään on vasta torstai, mutta minusta tuntuu, että tämä viikko on jatkunut jo ikuisuuden. Olen vihdoin palauttanut terapiaan liittyvän teoriataustan, suunnitellut ja pitänyt terapiaa, ollut yhden illan ensiapukoulutuksessa ja toisen töissä, päntännyt afasia-asioita, tehnyt tentin ja hajoillut opiskeluun teekupin äärellä Humuksessa. Tällä viikolla on luvassa vielä kaksi työvuoroa, ristiäiset, isänpäivä ja ensi viikolla koittaviin tentteihin lukemista. Onneksi järjissään pysymiseen auttaa tieto siitä, että joululoman alkuun on enää viisi viikkoa. Jei!

Kengät, housut ja toppi: second hand. Jakku: H&M.

Olen opiskelujen vastapainoksi tehnyt jotain mukavaakin, nimittäin käynyt kirpputorilla ja antikvariaatissa. Tein tälläkin kertaa todella kivoja löytöjä, sillä löysin muun muassa kokoa 35 olevat valkoiset Converset, Naisena olemisen taito -kirjan ja leopardimekon. Ihanaa! Tuosta mekosta tulikin mieleeni, että minun pitäisi keksiä ASAP, mitä oikein puen päälleni lauantaina koittaviin ristiäisiin. Asukriisin lisäksi päälle iskee myös hienoinen ramppikuume, sillä olen lupautunut laulamaan juhlissa. O-ou!

Tämän asun kiskoin päälleni, kun lauantaina kuoriuduin kalsareista ja siirryin kirjakasojen äärestä työporukan tyttöjen illanistujaisiin. Tajusin olevani totaalisen mummoutunut, kun a) muistin, että olen käynyt viimeksi bilettämässä vappuna ja b) tajusin, että olen porukan ainoa, joka olisi ollut jo yhdentoista aikaan valmis nukkumaan. Nämä ovat todennäköisesti huolestuttavia ennusmerkkejä siitä, että sitten 50 -vuotiaana sulloudun leopardimekkoon ja suuntaan yöelämään ottamaan korkojen kera takaisin kaiken sen, mitä olen hurjassa nuoruudessani menettänyt. Tai sitten ei.

Nyt kuitenkin suuntaan nuqqumaan, niin jaksan huomenna opiskella ja suunnata vielä illaksi töihin!

x Marjo

Vihdoinkin se on valmis! 6 ja puolisivuinen terapiaan liittyvä tieteellinen teksti nimittäin. Nyt ei enää tarvitse tälle syksylle kirjoittaa mitään noin työlästä, mutta odotan _innolla_ ensi kevättä, kun ohjelmassa on taas aivan törkeästi kirjoittamista. Tehtävänä on silloin nimittäin jälleen kerran vähintään 5 sivuinen teoriatausta terapiaa varten sekä motoristen puhehäiriöiden kurssi, jota varten kirjoitetaan yhteensä kuusi (!!!!) vähintään 5 sivuista esseetä. Ai niin, kandikin pitäisi vielä tehtailla näiden pikkuruisten kirjoitustöiden lisäksi. Tuo viisi sivua ei ehkä kaikkien mielestä kuulosta paljolta, mutta se työmäärä on valtaisa, joka sen mittaisen tekstin tuottamista varten pitää tehdä. Ensin yrität pohdiskella, että mikä oikein on tärkein aihe teoriataustaa varten. Sitten etsit sitä varten pari tuntia sopivia kirjoja. Sitten odottelet tovin, että saat kirjastosta varaamasi kirjat lainaan, sillä kaikkiin tarvitsemisiin kirjoihin on vähintään 493754702 muutakin opiskelijaa jonossa ennen sinua. Kun vihdoin saat kirjat, käytät pari tuntia niiden plaraamiseen, jotta löydät ne kohdat, joista on hyötyä esseetäsi varten. Sitten käytät ties mitä hakukoneita ja tietokantoja, jotta löytäisit tieteellisiä artikkeleita aiheestasi. Sitten pääset vihdoin kirjoittamaan, ja käytät siihen törkeästi aikaa, sillä tekstin on oltava viimeisen päälle tieteellistä ja viittausten täydellisiä. Tarkastat kirjoitusohjeet kirjoitusprosessin aikana noin 25 kertaa, mutta et siltikään koskaan saa kaikkia lähdeviitteitä oikein, sillä et muista niitä kuuttasataa poikkeusta, jolloin piste tuleekin johonkin hyvin epäloogiseen paikkaan viitteessä. Olet mielissäsi, kun olet löytänyt hyödyllistä tietoa kirjoista, mutta niiden kirjojen kirjoittajat ovat valitettavasti nimeltään Schgderlder ja Ascvgrheghjeger. Kirjoitat nämä nimet esseeseesi kymmenellä eri tavalla, sillä 5 konsonantin asetteleminen peräjälkeen nimen alkuun on todella hankalaa hommaa suomenkieliselle. Kun vihdoin saat tämän mestariteoksen valmiiksi, voit viivata yhden asian yli siitä kilometrin mittaisesta to do -listastasi, joka on saatava selätettyä ennen joulua. Vähän hajottaa.

Kengät, housut, toppi ja rannekorut: second hand. Paljettijakku: H&M.

Opiskelukiireiden vuoksi en ole hirveästi ehtinyt puuhailla mitään muuta tässä viikon aikana, kun kaikki aika on kulunut yliopistolla tai kotona kirjoitushommia vääntäessä. Olen kuitenkin oivaltanut jotain sen jälkeen, kun kirjoitin Riittämätön -postauksen ja sain siihen todella mieltälämmittäviä kommentteja. Sen jälkeen olen nimittäin tarkastellut vaatekaappini sisältöä jotenkin ihan uudella tavalla, ja niinä päivinä, jolloin olen kuoriutunut kotivaatteista ja poistunut kotoa, olen valinnut vaatekaapistani vain sellaisia asukokonaisuuksia, joita en ole koskaan aikaisemmin käyttänyt. Esimerkiksi tätä paljettijakkua olen hillonnut vaatekaapissani joitain erikoistilaisuuksia varten jo yli vuoden. Sehän onkin ollut ihan hirveän fiksua, sillä käyn vuoden aikana juhlimassa ehkä 2 kertaa… Eihän siinä ole mitään järkeä, sillä eihän arjessa ole aina pakko kulkea niissä samoissa turvavaatteissa ja säästellä niitä kivoja vaatteita erikoistilanteita varten, sillä elämästä kuitenkin 99% on arkea ja vain 1% juhlaa.

Nyt kuitenkin valmistaudun huomista päivää varten: luvassa on yliopistolla sompailua ja illalla vielä työhön liittyvä ensiapukoulutus. Tulevalla viikolla pitää taas melko kiirettä, kun luvassa on luentojen ja opiskelijaterapian lisäksi vielä töitä ja tenttikin. Onneksi jouluun ei ole enää pitkästi! Joululomasuunnitelmani ovat jo selvillä: teen sänkyyn tyynyistä ja peitoista pesän, ja nukun univelkojani pois ensimmäisen lomaviikon ajan. Sen jälkeen sekoan joulusta ja hukutan kämpän koristeisiin. Poikaystäväni todennäköisesti myös traumatisoituu joululaulumaratoneistani ja alkaa nähdä painajaisia Michael Bublén joululauluista. 

Mitä mieltä muuten olitte tästä paljetteja ja nahkaa yhdistelevästä asusta? 🙂

x Marjo