Päivä kuvina – keskimääräinen keskiviikko

collage_1.jpg

 

Päätin pitkästä aikaa tehdä päivä kuvina -postauksen, joten räpsin pari päivää sitten kuvia meikäläisen tämän hetkisestä ihan tavallisesta arjesta. Tässäpä siis arkinen keskiviikkoni kuvina:

DSC_1243_1.jpg

Hngghhhh. Kello soi ysiltä ja olen ihan totaalikoomassa. Päätän kuitenkin nousta ylös, joten selailen Facebookiin ja Instagramiin yön aikana ilmestyneitä juttuja silmät ristissä, jotta heräisin edes hieman.

DSC_1246_1.jpg

Puhelimen kirkkaasti hohtavan näytön tuijottelusta virkistyneenä raahaudun keittiöön, jossa laitan itselleni aamupalaksi vihreää teetä, pari satsumaa sekä gluteenittoman kaurapuuron voisilmällä. Aamiaisen ohessa luen Kjell Westön Leijat Helsingin yllä -kirjaa, jonka aloitin edellisenä iltana.

DSC_1247_1.jpg

Aamupalan jälkeen pesen hampaat sekä putsaan kasvot Dr. Hauschkan tuotteilla.

DSC_1249_1.jpg

Aamupesun jälkeen kiskon äitini tekemät pitkävartiset (ja ihanan lämpimät!) villasukat jalkaan ja asettaudun meikkikärryni kanssa keittiön pöydän ääreen meikkaamaan luonnonvalossa.

DSC_1254_1.jpg

Ennen meikkausta laitan silmätippoja. Tai siis ainakin yritän, sillä vihaan tätä silmätippapulloa!!!!1111 Rutikuivat silmäni kaipaavat kosteutusta vähän väliä, joten ostin tällaisen Ophtim Eye:n uutuuden, sillä sitä mainostettiin tehokkaaksi ja pitkään säilyväksi. No tämä tuote selviää kyllä vaikka ydinsodasta vahingoittumatta, sillä sen verran mahdoton tuota ainetta on saada ulos tuosta innovatiivisesti muotoillusta pullosta! Ja on myös tehokas tuote, ainakin jos tykkää siitä, ettei näe mitään ensimmäiseen viiteen minuuttiin.

DSC_1277_1.jpg

Silmätipat – check. Meikki -check. Öö, pitäiskö tuolle tukallekin tehä jotain?

DSC_1278_1.jpg

HERRAJUMALA! Olin taas saada sydänkohtauksen, kun postimies rysäytti päivän postit sisään postiluukusta. Miten tuollaista jokapäiväistä ääntä voi säikähtää joka ikinen kerta, vaikka on asunut kerrostalossa jo 4,5 vuotta? Mutta säikähdyksestä toivuttuani iloitsin uusista piilareistani, jotka tilasin Lensstorelta.

DSC_1281_1.jpg

Tukka kammattuna ja syksyiseen säähän varustautuneena valmis lähtemään kaupoille!

DSC_1294_1.jpg

Ensimmäisenä pyöräilen Starkiin, josta ostan kalustemaaleja keittiön pöydän sekä parikymmentä vuotta vanhan puuarkun uudistamiseen.

DSC_1295_1.jpg

Starkin jälkeen käyn ostamassa Kärkkäiseltä uusia siivoustarvikkeita loppuneiden tilalle sekä nappaan mukaan superhyviä (mummo)karkkeja eli Anis- sekä Pectus-pastilleja. #pastilliaddikti

DSC_1298_1.jpg

Kotimatkalla pyörähdän S-kaupassa ostamassa pari banaania ja toteamassa jälleen kerran, että ainiin, ei täältä saanutkaan sitä mun suosikkiteetä.

DSC_1301_1.jpg

Kotiin päästyäni syön välipalaa ja katson vähän aikaa melkoisen somekohun aiheuttanutta Toisenlaiset äidit -sarjan ensimmäistä jaksoa.

DSC_1302_1.jpg

Välipalan jälkeen toimin hetken kodinhengettärenä ja pistän tiskikoneen pyörimään..

DSC_1305_1.jpg

.. sekä pyyhkeet pesuun.

DSC_1307_1.jpg

Time to study! Keitän toisen kupin teetä ja alan näpytellä gradujuttuja taulukkoon. Opiskellessa vierähtää kolme tuntia, jonka jälkeen tajuan, että oho hups, ne pyykit on varmaan jo valmiita ja pitäis tässä varmaan kohta valmistautua lähtemään sinne jumpalle.

DSC_1308_1.jpg

Laitan pyyhkeet kuivumaan ja…

DSC_1310_1.jpg

…syön vähän välipalaa sekä vaihdan kuulumisia juuri töistä tulleen poikaystäväni kanssa. Ja luen Westöä.

DSC_1312_1.jpg

Välipalan jälkeen metsästän jumppavaatteita ympäri asuntoa ja pistän joogamaton rullalle, sillä olen lähdössä korkeakoululiikunnan venyttelytunnille ekaa kertaa.

DSC_1323_1.jpg

Rauhallisen venyttelytunnin jälkeen ulkona on jo hämärää, joten päätän näppäränä tyttönä kiinnittää pyörääni vihdoin ja viimein lampputelineen. Sähellän telineen kanssa varmaan viisi minuuttia ja saan sen ruuvattua lopulta paikoilleen kynnen avulla. Ihailen lopputulosta, kunnes tajuan telineen olevan väärin päin. Hnghhhhhhhhhhhh. Luovutan lampun suhteen ja pyöräilen ruokakaupan kautta kotiin.

DSC_1325_1.jpg

Kotiin päästyäni kokkaan ihan superkurmeen illallisen minulle ja poikaystävälleni eli perunapyttipannua, jossa on sipulia. Woah. MasterChef, täältä tullaan!

DSC_1327_1.jpg

Ruoan valmistumista vielä odotellessa, Docventuresin dokkari-ilta pyörähtää jo käyntiin.

DSC_1329_1.jpg

Perunapyttäri on viimein valmis, joten lösähdämme sohvalle katsomaan illan dokumenttia, joka ei tosin ole kovin ruokahalua herättävä.

DSC_1332_1.jpg

Docventuresin jälkeen poikaystävä kanavasurffailee ja minä tutkin Pinterestistä sisustuskuvia. Kello on jo yksitoista, joten suuntaan vihdoin vessaan naamanpesulle. Putsattuani kasvot levitän iholle uudeksi suosikikseni noussutta Madaran DD-voidetta, joka tuoksuu niin älyttömän hyvältä!

DSC_1334_1.jpg

Naamanpesun jälkeen meikälle iskee vielä nälkä, joten syön yön pimeydessä kasan satsumia ja luen kirjaa. Taustamusiikkina toimii makuuhuoneesta kuuluva kuorsaus.

DSC_1336_1.jpg

Päivä vaihtuu jo seuraavaksi, kun viimein menen pesemään hampaat ja napsautan purenkiskot a.k.a tekarit suuhun. Falmishhh nuggumaan.

DSC_1339_1.jpg

Kömmin sikeässä unessa olevan ja kuorsaavan poikaystäväni viereen, joka nukkuu peittoni päälle. Kiva. Valon sytyttäminen saa hänet kuitenkin kierähtämään omalle puolelleen. Rasvaan kuivuutta hilseilevät käteni ja pujahdan nukkumaan patterin lailla lämpöä hohkaavan poikaystäväni selkää vasten.

 

x Marjo

Suhteet Oma elämä Höpsöä

Ihan pienenpienet poikkitieteelliset haalaribileet feat. kiljufanta

Viimeviikolla järjestettiin tämän syksyn ensimmäiset poikkitieteelliset haalaribileet. Emme saaneet parhaan ystäväni kanssa sinne ennakkolippuja, sillä a) Linnanmaalta liput myytiin 1,5 tunnissa loppuun ja b) kun menin ostamaan lääkikseltä lippuja 8 minuuttia lipunmyynnin alkamisen jälkeen, niitä ei enää ollut. Hieman ketutti seistä siellä Medisiinan aulassa aivan älyttömän hikisenä, sillä olin taas arvioinut pyöräilyyn kuluvan ajan niin, että Lance Armstrongillakin olisi tullut kiire sillä aikataululla.

Emme kuitenkaan lannistuneet ystäväni kanssa näistä pienistä vastoinkäymisistä vaan päätimme mennä jonottamaan Tivolin ovelle illalla. Ajattelimme, että eihän siellä kuitenkaan ketään ole alkuillasta (sillä yleensä kymmeneltä baariin änkiessämme olemme illan ensimmäiset asiakkaat), joten menimme jonottamaan vasta kymmeneltä. No, eihän siellä ketään muita ollutkaan kuin me ja parisataa muuta opiskelijaa. Näin siinä käy, kun amatöörit lähtevät kerran vuodessa bilettämään! Jonotimme baariin kolme tuntia (?!?!111), jonka aikana toimin muun muassa hieman liian humalaisen opiskelijan selkänojana, sillä hän olisi varmaan kaatunut selälleen maahan, jos olisin siirtynyt. Olen myös aina luullut, että se on pelkkä urbaanilegenda, että rahalla pääsee jonon ohi. En ollut uskoa silmiäni, kun useampi kymmenen hengen porukka käveli sen illan aikana suoraan ovelle ja pieneksi taitellun setelin pokelle sujautettuaan he pääsivät kaikkien niiden lipullisten ja liputtomien opiskelijoiden ohi, jotka olivat jonottaneet tunteja! Aina oppii uutta.

Baarissa oli kivaa, vaikka vesiselvän näkökulmasta sammumispisteessä tanssilattialla hortoilevat teekkarit näyttävät aika noloilta eikä dj soittanut ainuttakaan Backstreet Boys’n biisiä (sniff). Pari tuntia tanssittuamme meikälle iski ihan hirveä jano, enkä halunnut juoda enää yhtään ainutta muovituopillista erittäin pahanmakuista vettä, joten luovin tieni autiolle baaritiskille ja tilasin Fantan, joka maistui todella oudolta. Läkähdyttävän janon vuoksi join kuitenkin melkein koko limsan (idiootti), vaikka se maistuikin ihan kiljun ja Pommacin sekoitukselta. Lähdimme ystäväni kanssa kotiin ennen valomerkkiä kiljunmaku suussa. Kotona söin ja kävin suihkussa ennen nukkumaanmenoa ja kömmin kuorsaavan poikaystäväni viereen vasta aamuviideltä, jolloin väsymys oli käsinkosketeltavissa. Olisin koomannut varmaan seuraavaan iltapäivään saakka, mutta kahdeksalta aamulla heräsin aivan hirveään vatsakipuun.

Oikeasti, draamailuun taipuvainen vatsani keksii joka viikko jotain kivaa pikku ylläriä arkea piristämään, mutta nuin hirveää mahakipua minulla ei ole ollut varmaan pariin vuoteen! Avattuani silmät ja tajuttuani mahakivun karseuden sain itseni raahattua vessaan, jossa vietin ratkiriemukkaat pari tuntia. Oli kyllä ihan jäätävä huuto-oksennuksen täyttämä perjantaiaamu, joka meni vessan matolla torkkuessa. Jossain vaiheessa melkein itkin töihin lähtöä tekevälle poikaystävälleni, että eiiii, et voi nyt jättää mua yksin, en selviääähhh tästä!!1111 :’DDDD Nyt en taida vähään aikaan juoda Fantaa. Tai kiljua.

 

Mitä hienoja opiskelijabilekokemuksia sinulla on?

 

x Marjo

Suhteet Oma elämä Opiskelu Höpsöä