5 viikkoa kesään on

Pari viime viikkoa ovat menneet melko tiiviisti taas opiskelu- ja työhommien parissa. Olisin jo aivan valmis jäämään kesälomalle, mutta vielä pitää 5 viikkoa jaksaa pakertaa tenttien, terapiapapereiden ja melkoisen voimakkaasti vastustavan kliinisen fonetiikan tutkimuksen parissa. Mutta onneksi jotkut asiat tekevät iloiseksi: uusi nahkatakki Hulluilta päiviltä, Game of Thronesin uudet jaksot, ällistyttävä arvosana kuntoutustutkimuksesta, viimeistä terapiakertaa vaille valmis ensikontaktiterapiajakso, huippuhyvät kirppislöydöt, ihana auringonpaiste ja se, että Twin Peaksissa Laura Palmerin murhaaja on vihdoinkin selvinnyt. Mutta erityisesti mieltä lämmittää se, että sain eilen vihdoinkin kesätyöpaikan! Toivottavasti on ihanan lämmin ja aurinkoinen kesä tulossa, niin jaksaa pensasmustikoiden ja muiden kesäherkkujen voimalla pakertaa avustajan työn lisäksi myös kesätöissä. 🙂

IMG_1583.JPG

Housut ja paita: H&M. Jakku: second hand.

IMG_1586.JPG

Tässä asussa olin liikkeellä joku päivä yliopistolla – vielä kun vaan muistaisi, että mitä päivä se olikaan.

Nyt jatkan kuitenkin epätoivoista urakkaani jitterien ja shimmerien mystisen maailman parissa – tenttiinluku hieman tökkii, mutta maanantain fonetiikan tentissä ei varmasti anneta armoa, joten toivottakaa onnea!

 

x Marjo

 

Muoti Päivän tyyli

Hiusteni värjäyshistoria ja paluu luonnonväriin

Luvassa (voimakasta myötähäpeää aiheuttavia) kuvia hiusteni matkastani luonnonväristä muutaman vuoden hiusväriputken kautta kohti jälleen sitä luonnollisuutta – siis matkani galtsuun kuvia lataavasta teinistä blogia pitäväksi yliopisto-opiskelijaksi. 

P1010175.JPG

Sweet seventeen, Pori Jazzit, oma luonnollinen hiusvärini ja sääennusteita kumonneesta auringonpaisteesta kärtsännyt iho.

SAHIS 001.jpg

Vetää sanattomaksi. Oikeasti: punainen tukka, punainen villapaita ja punaruskeat kulmakarvat. Voinko vedota alaikäisyyteeni?

face 012.jpg

Punainen väri aiheutti kertalaakista allergisen reaktion, joten seuraavan kerran päähäni iskinkin sitten ruskean hiusvärin. Ruskealla kampaamovärillä värjäilinkin sitten seuraavat vuodet ja kasvattelin tukkaani. Ja kyllä, tässä on todistusaineistoa siitä, miten käy, kun antaa harjaantumattomalle teinille kulmakynän.

sorsa.jpg

Hiukseni 19 (?) -vuotiaana ja takana jo pari vuotta jatkuvaa tummanruskealla hiusvärillä värjäämistä.

017.jpg

Hiustenvärjäysvuosieni paras tukkakuva ikinä valokuvaaja Janica Karastin näppäämänä.

IMG_4835.JPG

Sitten tapahtui se, mikä on väistämättä edessä, jos vuosia lätkii päähänsä tummanruskeaa hiusväriä: sysimusta tukka. Se piti pintansa koko fuksivuoden, kunnes…

IMG_0358.JPG

Päätin marssia kampaajalle fuksivuoden jälkeisenä kesänä (-13) ja raidoitimme hiukseni kesän aikana kaksi kertaa vaalennusaineella. Tässä hiusten tilanne kahden vaalennusraidoituksen jälkeen.

img_1558_0.jpg

Ja tässä nykytilanne lähes 22 -vuotiaana: tyvestä puskee jo kymmenen senttiä omaa, vielä tunnistamattoman väristä beibihiusta, jota ei ole värjäyksellä rääkätty sitten viime elokuun. Nyt vain odotan kuuman kesän tekevän tehtävänsä eli vaalentavan hiuspehkoni lähes inhimillisen sävyiseksi, sillä useiden allergisten reaktioiden jälkeen en enää uskalla koskea hiusväripurkkeihin.

 

Oletteko tekin tehneet paluun luonnolliseen hiusväriinne? Jos olette, niin mistä syystä? 🙂

 

 

x Marjo

Kauneus Hiukset