En aio olla hiljaa jatkossakaan

”Ja tästä piti julkisesti itkeä lehdessä…jo on julkisuudenkipeä naikkonen”

”Kuulosta hiekkalaatikkoleikiltä ja huomionkipeydeltä..”

”Aikuinen ihminen mutta ilmeisen epävarma narsisti joka emotionaalisesti pikkulapsen tasolla, vollottamassa kusipäiden perään. Kehtaakin mokoma kerjätä sympatiaa.”

 

Iltalehden kommenttiboksi on tunnetusti myrkkyä, eikä kenenkään itsestään vähääkään välittävän ihmisen tulisi koskaan mennä kurkkimaan sinne. Oli uutinen sitten Kim Kardashianilta näyttävästä oravasta (oikeesti tällainen uutinen on julkaistu) tai Timo Soinin aborttijupakasta, Iltalehden kommenttiboksi todennäköisesti täyttyy kaikenlaisella shaiballa. Erityisesti tämä shaiba tuntuu tulevan sellaisten ihmisten näppäimistöistä, joiden Facebookin profiilikuvassa chillaa huutava aasi (kirjaimellisesti), tikku-ukko tai kuva pelargonioista. Nimikin saattaa olla feikki. Mutta ei se yllätä. Tottakai ikäviä mielipiteitä ja solvauksia on helpompi lausua nimettömänä. Läheiset ja tutut sanoivat, etten saa lukea kommentteja. Mutta kerran kun sinne eksyin, luin sitten kaikki kerralla. Nauratti ja itketti. Mua harmittaa, miten kiireesti ihmiset ovat valmiita tuomitsemaan. Ärsyttää, että joku tekee Iltalehden jutun perusteella musta jotain syvällisiä analyyseja, vaikka kukaan noista ihmisistä ei tunne mua yhtään. 

 

Kyllä mä pelästyin, kun juttu tuli ulos. Se tuli vähän yllättäen, vaikka tiesin, että pian artikkeli julkaistaan. Edelleen seison jokaisen sanani takana, vaikka tänään huomio on tuntunut mulle vähän liialta. Prismassa käydessäni olin ihan varma siitä, että joka ikinen ihminen tunnistaa mut. Äiti kysyi kotona, että ovathan yhteystietoni salaiset. Eikä syyttä. Ihmiset osaa olla julmia, hulluja ja aika fanaattisia. Ja niin ilkeitä!

 

_MG_0727.JPG

 

Mutta ihmiset osaavat myös olla ihan mielettömän rohkeita, avoimia ja kaikinpuolin rehellisiä. Ihmiset osaavat olla fiksuja, ajattelevaisia ja ihan helvetin sinnikkäitä. Ja sen mä olen saanut todistaa taas tänään, kun jokaisen somekanavan kautta ihmiset ovat jakaneet mulle omia kokemuksiaan. Jonkun on hylännyt isä, jonkun sisarpuolet, joku taas hylkäsi ystäväporukkansa itse, koska siinä oli niin paska olla. Ja vitsi että juuri te ihmiset olette syy, miksi mä voin antaa kasvoni tälle asialle. Mä voin olla se hylätty ihminen vaikka ikuisesti, jos se auttaa muuttamaan asenteita ja rohkaisee puhumaan vaikeasta asiasta.

 

Multa on kysytty, miksi kirjoitin blogitekstin siitä, kuinka ystäväni hylkäsivät minut. Miksi kirjoitin niin avoimesti ja miksi annoin omilla kasvoillani haastattelun Iltalehdelle. Ja vaikka mun ei tarvitse todistella kenellekään mitään, haluan silti sanoa, etten tehnyt näitä juttuja kostoksi. En huomionkipeyttäni, enkä siksi, että mä nyt saan tästä jotain käsittämätöntä mielihyvää. Luulen että tein tän siksi, koska en halua enää hyssytellä. Mulla on oikeesti tästä hommasta sanottavaa ja jos se saa kymmenet tyypit kertomaan omia kokemuksiaan, niin all worth it. Vertaistuki on paras tuki, mitä ihminen voi saada. Sanoin Iltalehdelle, että musta tuntuu usein, että nainen on naiselle susi:

”Kokemukseni mukaan naisten kesken tapahtuu paljon enemmän selän takana puhumista, selkään puukottamista ja muuta ikävää. Toivoisin, että naiset osaisivat myöntää, että tällaista tapahtuu. Vasta sen jälkeen asenteet toisia kohtaan voivat muuttua.”

 

_MG_0729.JPG

 

Mä vihaan tota nainen on naiselle susi -sanontaa, mutta oon pyörinyt tyttöjengeissä koko ikäni ja mulle se on liian usein tarkottanut just tota. Ei aina. Mulla on myös maailman ihanin tyttöporukka, jonka kanssa ollaan pidetty yhtä ala-asteelta saakka. Kyllä mekin kipuiltiin – oli draamaa, itkua, kitkaisia välejä. Mutta me selvittiin siitä työllä ja aidolla rakkaudella toisiamme kohtaan. Säröjen alla oli oikeasti aika hiton siisti tyttöjengi, jonka huumorintaju kolahti yhteen ja meininki oli parhaimmillaan ihan utopistista. Ja niin on edelleen miljoonan vuoden jälkeenkin. Mutta liian usein tapahtuu selkäänpuukottamista, ilkeilyä ja jonkinlaista valtataistelua, etenkin naisten kesken. Sanon naisten kesken, koska en tiedä muusta. En usko ongelman olevan millään tavalla kenenkään perus luonteenpiirre tai vietti. Uskon, että ongelmat ovat oikeesti aika syvällä ihan yhteiskunnassa saakka. Ihan sieltä päiväkodista lähtien meininki tyttöporukoissa saattaa olla juonittelevaa, pahansuopaa ja kateellista. Mun näkemyksen mukaan syy on suurilta osin myös siinä, mitä yhteiskunta tytöiltä ja naisilta odottaa. Pienestä pitäen on hyvä olla nätti, kunnollinen, nöyrä ja asiat siististi ja näpsäkästi suorittava. Pojat rymyää ja remuaa koska ne on vaan poikia, mutta tyttöjen täytyy kivuta voittajiksi eri teitä pitkin. Se on väärin ja siksi mun mielestä raju sukupuolittaminen on täysin perseestä. Se aiheuttaa mittavia ongelmia.

 

Mitä avautumiseen ja sanomisiini tulee, jokainen tulee aina olemaan jollekin jotenkin vääränlainen. Tällä hetkellä mä oon joillekin ihmisille huomionkipeä, wannabe-uhri, kostonhimoinen, julkisuuden etsijä ja lapsellinen marttyyri. Ehkä valehtelija, itsekäs ja ristiriitainen. Mutta tiedän itse olevani rehellinen ja mikä parasta: tiedän olevani tyyppi, joka on saanut muita jakamaan kokemuksiaan vaikeasta ja arasta aiheesta: hylätyksi tulemisesta. Jos kaikki vain hyssyttelevät, mikään ei koskaan muutu. Niinpä aion avata suuni jatkossakin. 

 

Kia

Kommentit (1)
  1. Hei
    Miten voit? Itku kurkussa luin sun ja muidenkin tekstejä tutusta aiheesta kun ystävät hylkäävät.
    Itsekin menetin vuosikausien ystävyyden 5-6v sitten ja syytä oli varmasti minussakin. Sairastuin ja keskityin itseeni mullistusten keskellä. Se toki on minun ristini ja soimin itseäni siitä vuosia.. Näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt ettei nämä ihmiset olleetkaan oikeita ystäviä ja oli hyvä kun totuus iski päin naamaa, tapa vaan oli hieman liian rankka. ”ghoustaaminen” elää ja voi hyvin tämän ajan Suomessa.
    Toivon sulle ja muillekin lukijoillesi hyvää kesää ja toivoisin että kirjoittaisit kuinka voit tai onko sinulla esim muita kanavia?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *