Dear future me
15-vuotias Kia makoilee kotipihan trampoliinilla toukokuun ilta-auringossa. Kuuntelee Avril Lavignea pinkistä iPodista, hipelöi Rapunzelilta tilattua tekotukkaansa ja mietiskelee.
Kotona on kyllä paskaa. Äiti ja iskä ei tajua mitään. Saisko viikonlopuks hakurin jos Eve lähtis siiderille puistoon. Pitäis tehdä yks kouluprojekti ennen kesälomaa. Kyllä mä yläasteen jälkeen ryhdistäydyn. Sitten lupaan keskittyä kouluun.
Samana iltana suljin taas oman överiturkoosiseinäisen huoneeni oven, avasin kukkakuvioisen päiväkirjan keskiaukeaman ja vedin keskelle pitkän viivan. Aikajanan. Siihen merkitsin erivärisillä stabiloillani elämäni etapit.
18v, ideaali
Tapailen söpöjä poikia ja matkustelen.
Lukio-opinnot alkaa olla paketissa ja pidän fancyt juhlat.
Asun söpössä kaksiossa vuokralla ja vetelen lukiosta huippuarvosanoja.
IN REAL LIFE
Asun vielä kotona, tosin muutin kesällä poikaystävän kanssa yhteen.
Lähdin myös ulkomaille. Kerran. Alanyaan. Tyttöporukalla, jokerilla.
Hotelli oli läävä, rintakehä paloi, join päivät pitkät halpoja shotteja ja nielaisin unissani juuri ottamani kielikorun.
Lukio-opinnot venähti vuodella ja taiteilin välitodistuksista paperilennokkeja.
20v ideaali
Rikas poikaystävä, kihlasormus sormessa.
Yliopisto-opinnot media-alan parissa.
Asun Tampereella kattohuoneistossa.
En polta tupakkaa enää ollenkaan ja käyn ahkerasti salilla.
In real life
Lukio-opinnot kesken, osa-aikaduuni kaupan kassalla.
Poikaystävä löytyy, kihlasormus uupuu.
Vedän röökiä kaksin käsin ja viikonloppuisin maistuu makea halpisvalkoviini paremmin kuin porkkana.
Juoksumatolla en juokse, mutta lauantaisin bailaan Nummelan paikallisessa niin että hukkaan omat kenkänikin.
23V IDEAALI
Häät nurkan takana, yliopisto paketissa ja unelmaduuni media-alan parissa.
Häitten jälkeen alan odottamaan ensimmäistä lastani, joka syntyy vuoden lopulla.
Se on tyttö ja sillä on prinsessahuone.
Mulla on hitosti massia.
IN REAL LIFE
Olen juuri aloittanut opinnot Turun Ammattikorkeakoulussa media-alan parissa.
Häitä ei näy lähimaillakaan, saati sormusta. En odota vauvaa, enkä haluakaan odottaa.
Lasken pennosia, että saisin ostettua vessapaperia.
Tulevaisuudensuunnitelmien lisäksi hukassa on parilliset sukat, puhtaat haarukat ja elämän tarkoitus.
Nyt haluaisin kovasti 23-vuotiaana sanoa 15-vuotiaalle Kialle, että kannattaa oikeesti lopettaa se elämän tarkka suunnittelu. Haaveita saa olla (huomatkaa munkin ykkösprioriteetit, niin kuin esimerkiksi rikas poikaystävä), mutta aikajanan olisin voinut heti rytistää roskakoppaan. Mun teiniajat on täynnä hysteeristä naurua, mitä erilaisempia kokemuksia, spontaaneja ratkaisuja ja onnellisuuden tunnetta. Sitä tuli mokailtua, alisuoritettua ja vedettyä yli, mutta en muuttaisi mitään. Tietyin väliajoin mulle on elintärkeää syventyä selailemaan näitä vanhoja valokuvia ja pistää Spotifystä soimaan hirveimmät teinijyystöbiisit. Musta tuntuu, että joskus jopa välttelen näihin kallisarvoisiin kuviin ja biiseihin kajoamista. Ne tuo mieleen niin rakkaita muistoja, että tuntuu kuin aikamatkalle lähtisi. Niin kalliitten muistojen käsitteleminen pitkien aikojen jälkeen on melkein kivuliasta, kun tajuaa ettei niihin aikoihin voi palata.
Vaikka haluisin kertoa teini-ikäiselle itselleni paljon asioita elämästä, olisi tuolla 15-vuotiaalla myös paljon muistuteltavaa mulle. Satunnaisesta aikajanojen suunnittelusta huolimatta osasin pääosin ottaa kaiken irti hetkestä. Tulevaisuuden Kia voisi vähän ottaa mallia siitä. Mulla oli tuolloin kyky heittää huolet helvettiin ja purjehtia onnellisten hetkien läpi imien niistä kaiken mitä irti oli otettavissa. Kun oltiin onnellisia, silloin oltiin oikeesti onnellisia. Takaraivossa eivät kolkuttaneet deadlinet tai pakolliset velvollisuudet. Kun istuttiin katolla katsomassa auringonlaskua, silloin kans katsottiin sitä auringonlaskua, eikä mietitty että miten hitossa sieltä katolta oikein pääsee alas. Niin kuin sanoin, mulla on aina olleet prioriteetit kohdillaan.
xoxo KIA