Mä tarvitsen sua, sunnuntai
Ihana sunnuntai. Herään auringon kultaisiin säteisiin, jotka luovat kaihtimien välistä seinille kummallisia kuvioita. Nousen ylös, kietoudun pesuaineelta tuoksuvaan pellavaiseen aamutakkiin ja keitän juuri jauhetuista kahvinpuruista tuoretta kahvia. Pitkän, kuuman vaahtokylvyn jälkeen päätän omistaa päivän kauneudenhoidolle ja muotiblogeille. Teen itse kasvonaamion hunajasta, merisuolasta, kahvinpuruista ja kissanpaskasta…
Ei. Herään torkutettuani puoli tuntia hirveeseen kiireeseen, keitän kissankuselta maistuvaa kahvia ja kiroan tyhjää jääkaappia. Heitän vaatekaapista päälleni ensimmäisen käteen osuvan paidan, jonka vasta matkalla töihin huomaan haisevan vähän kummalliselta. Muistan, että poikaystäväni vei auton mukanaan kotikonnuille viikonlopuksi. Niinpä lähden sotkemaan töihin pyörällä. Se pitää kummallista ääntä ja pelkään että pyörän eturengas lähtee omille teilleen alamäessä, onhan rakkine jo parhaat päivänsä nähnyt. Päässä jyskyttää vähän, koska valvoin aivan liian myöhään ja join eilisissä kaverin tupareissa pari siideriä. Mereltä päin tuulee niin maan perkeleesti ja pörröisestä nutturastani karkaa hiussuortuvia silmille. En osaa päättää onko hiton kylmä vai saakelin kuuma, kun tuuli löytää neuleen alle, mutta otsa tuntuu nihkeältä. Not my kind of sunday.
Mutta mä rakastan sunnuntaipäiviä. Ne on sellaisia päiviä, kun maailma pysähtyy sun kanssa hetkeksi. Ei tarvitse tehdä mitään, eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. Voi syödän vähän miten sattuu, voi muuttua yhdeksi sohvan kanssa ja katsoa Netflixiä niin paljon kuin sielu sietää. Voi viettää laatuaikaa murun kanssa, kuunnella paskaa musaa ja päättää tiskata vasta huomenna. Muina päivinä koko päivän kestävästä löhöilystä tulee helposti huono omatunto, mutta joku taika sunnuntaissa on. Ei näy huonoa omaatuntoa, vaan pelkkiä karkkipapereita, kaukosäädin ja tähtikuvioisia vilttejä. Mun sunnuntai on siis yleensä kaikkea muuta, kuin yllä olevia esimerkkejä. Sunnuntaisin en jaksa niuhottaa, en lakata kynsiä, en hifistellä. Oon vaan, istun suihkun lattialla ja annan veden virrata. Hengailen, lueskelen ja hengailen vähän taas. En meikkaa, en laita hiuksia, en hötkyile. Harmittaa vähän, että työt iski tänään pirstaleiksi mun sunnuntain.
Jokaiseen sunnuntai-iltaan kuuluu poikkeuksetta pieni alakulo, jolloin tekemättömyys ja rankka viikonloppu näkyy peilistä tummina silmänalusina ja kalpeina kasvoina. Silloin pohditaan elämän merkitystä, tirautetaan kyynel ja pussataan poikaystävää ohimolle. Katsotaan joku hömppäleffa, heilutellaan varpaita sohvan reunalla ja pohditaan oisko sittenkin pitänyt lähteä käymään vielä iltakävelyllä. Tai edes ajelulla. Pikainen katse, nokan nyrpistys ja katse takaisin telkkariin. Nyt on hei sunnuntai.
Yöllä nukutaan vähän levottomasti ja liskotkin saattaa olla läsnä. Maanantaiaamuna väsyttää, mutta mietitään, että olipa sentään ihanan rento sunnuntai.
Miten sä vietät sun sunnuntain?
XOXO KIA
ps. Oon huomannut, ettei Bloglovinin linkki toimi enää. I’m on it!
EDIT: Nyt pitäis toimia, eli voit seurata mua nyt myös Bloglovinissa: https://www.bloglovin.com/blogs/sparks-fly-14858337