Photariähky – missä menee raja?
Kävin fuksivuonna pakollisen Photoshop-kurssin, josta sain arvosanaksi täydet 5. En siitä huolimatta koe oppineeni Photarista juuri mitään. Opin kyllä miten leikata auto irti kuvasta ja sijoittaa se toiseen kuvaan keskelle toria, opin miten saan muutettua hiusten väriä ja opin ehkä jotain layer maskien tarkoituksesta. Mutta en oikeesti saanut kurssista irti mitään hyödyllistä. Olisin halunnut oppia enemmän perusmuokkauksesta, valoista ja väreistä. Ei sillä, minimikroni (aka läppärini) ei edes pyöritä niin suurta ohjelmaa kuin Photoshop. Mutta jatkoa ajatellen haluan ehdottomasti oppia Photoshopin ja Lightroomin salat ja kehittyä paremmaksi ja vielä paremmaksi kuvankäsittelijäksi. Näen Photarin taidokkaan käytön eräänlaisena taidemuotona. Kuvankäsittely herättää kuvan sen arvoiseensa loistoon.
Koska laadukkaammat kuvanmuokkausohjelmat ovat olleet aika saavuttamattomissa, olen oppinut hyödyntämään ilmaisohjelmia. Vaihtoehtojen kanssa painiskeleville suosittelen Picasaa, joka on varsinkin aloittelevalle kuvankäsittelijälle tosi easy ja turvallinen vaihtoehto. Sen avulla on mahdollista tehdä lähes mitä vain, niin kuin esimerkiksi lisätä kuvaan valoa, kontrasteja ja värikylläisyyttä. Sen lisäksi kuvaan voi lisätä tekstiä, kuvaa voi pienentää tai suurentaa ja siihen voi lisätä erilaisia efektejä. Saatan joissain kuvissa käyttää Vaihdon käsittelyä tai filtteriä 1960 pienissä määrin, mutta usein käsittelen ainoastaan kuvan valotuksia ja värejä. Maltillisesti. Ennen mulla oli tapana vetää muokkaukset lievästi sanottuna yli, mutta nykyään tiedän että överimuokkaus raiskaa kauniin kuvan. Hyvä käsittely korostaa kuvaa, ei peitä sitä kokonaan alleen. Mutta överiksi on todella helppo vetää.
Värien määrittely, värikylläisyyden lisäys, kontrastin ja valotuksen säätö, 1960 filtteri, tehostus
Kyllähän me kaikki tiedämme, että kuvat lehtien kansissa ovat huippuammattilaisten ottamia ja käsittelemiä – övereitä. Malli on viimisen päälle laitettu. kuvaajalla on kaikki pelit ja vehkeet ja tärkeän loppusilauksen hoitelee kuvankäsittelyn ammattilainen. Kuva on meille vain helpon kaunis, mukavan täydellinen ja silmää miellyttävä, emmekä oikeasti ajattele kuinka hiton iso tiimi sen fancyn otoksen taustalla on. Me olemme lukeneet kuvankäsittelykohuista. Me muistamme, kun Kim Kardashian jäi kiinni nolosta photoshoppimokasta. Muija oli pienentänyt amatöörimäisesti vyötäröään, jonka huomasimme vääntyilevistä ovenkarmeista. Kauhisteltiin ja spekuloitiin. Mutta silti Snapchatissa lisäämme MyStoryyn kuvia ja videoita, joissa olemme käyttäneet erilaisia leimoja ja filttereitä. Erityisesti snäpin ”kauneusfiltteri” herättää ristiriitaisia tunteita. Sen läpi otetaan videoita ja kuvia, sitten lisätään profiilikuvaksi ja Instagramiin. Mun täytyy kuitenkin kertoa sulle jotain: Sinä et ole siinä kuvassa. Filtteri muuttaa kasvojesi piirteitä niin, ettet näytä itseltäsi. Filtteri on kiva itsetuntoboosteri, mutta se kapeakasvoinen ja suurisilmäinen tyttö et ole sinä.
Okei, itse käytän myös näitä leimoja ja filttereitä silloin tällöin piristämään väsynyttä naamaani. Mutta snäpissä oletan jengin tietävän, että naaman päällä saattaa olla mitä tahansa kamaa. Facebook. Instagram ja muut somekanavat ovat asia erikseen. Niihin ei mun mielestä kasvonpiirteitä muokkaavat filtterit kuulu.
Snapchat: kiaasophie
Käsittelen kuvat joka kerta ennen niiden julkaisemisesta, enkä voisi edes kuvitella julkaisevani täysin käsittelemätöntä kuvaa. Otos näyttää silmääni keskeneräiseltä jos en tee pakollisia valotuksen ja kontrastien säätelyitä. Sen lisäksi harrastan tummien silmänalusteni retusointia. Olen myös useasti hävittänyt otsaltani häiritsevän hiussuortuvan ja otsastani finnin. Feikkiä? Ei. En koe huijaavani ketää, kun en muuta vartaloni mittasuhteita tai kasvojeni piirteitä. Kasvoni ovat juurikin tämän malliset siitä huolimatta olenko poistanut otsasta finnin vai en. En koskaan retusoisi kuvasta pois minulle ominaisia piirteitä. Esimerkiksi poskessani näkyvä luomi on osa kasvojani ja usein meikatessani esimerkiksi iltameikkiä, luomi saa vahvistuksen kulmakynästä. Se on meikän luomi ja siinä pysyy vaikka olis millaset pakkelit ja kuvankäsittelyt.
Värikylläisyyden lisäys, kontrastin ja valotuksen säätö, retusointi (silmänaluset)
Vaihdon käsittely, värikylläisyys, terävöinti, kontrastin ja valotuksen säätö
Aika selkeä ero, eiks vaan?
Missä sun mielestä menee kuvankäsittelyn raja? Onko nykyaikana sellaisia rajoja enää olemassakaan?
XOXO KIA