Fledaproblematiikkaa

Klipsipidennyksiä, punaista color maskia, blondikokeiluja, a-linjaista polkkaa.

 

 

Mulla on maailman värikkäin tukkahistoria. Kaikkea on kokeiltu ja näistä kokeiluista on valittettavasti olemassa kuvamateriaalia. Onneksi kuitenkin niin syvällä koneen syövereissä, että tänään ei niitä kaikista hirveimpiä tukkamokia muistella.

 

Mä oon oikeesti blondi, uskokaa tai älkää. Tai olin. Blondista alkoi väri taittua perus suomalaiseen maantienharmahtavaan, johon äiti värjäsi pari raitaa punaista. Olin aivan onnentomaattina silloin. Kotivärjäilyä olen harrastanut aina, vaikka kampaajakäyntejäkin on kertynyt rutkasti. Hiusjutut on kuitenkin olleet mulle aina vähän toissijainen juttu. Olen sitä mieltä, että tukka on kummiskin vaan tukkaa. Jos jotain menee pieleen, sen voi värjätä tai sitten reuhka kasvaa takaisin. Hassua, että sanon näin. On sitä kuitenkin tullut pari kertaa itkua tihrustettua epäonnistuneitten kampaajareissujen jälkeen ja itsekin olen onnistunut kotivärjäyssessiossa jättämään tukkaani vihertäviä länttejä. Silloin taisi vielä olla visalla tasan se viisi euroa, eli mulla ei oikeasti ollut edes varaa ostaa toista väripakettia korjatakseni farssin. Ah, mitä aikoja.

 

 

Olin kampaajalla viimeksi vuosi sitten helmikuussa. Kyllä, luit ihan oikein. Sen jälkeen olen värjäillyt tyvikasvua piiloon itse ja on sitä pari kertaa tullut itse leikattua latvojakin. Kasvatan epätoivoisesti A-linjaista polkkaani pois leikkauttaakseni tasaisen long bobin.

 

Jos jotain hiustyyliäni ikävöin menneiltä vuosilta, on se ehdottomasti pitkä punaliila tukka. Tykkäsin siitä ihan älyttömästi, mutta tämmöisellä huithapelilla ei ollut aikaa tai rahaa pitää siitä huolta. Aikoinaan käytin lähes joka hiustenpesun yhteydessä color maskia, silloin tällöin syväpuhdistavaa shampoota ja kampaamoiden hiustuotteita. Nyt vuoden ajan olen laiminlyönyt lettiäni kuusnolla. Halpoja markettituotteita, ei lämpösuojaa, hirveä juurikasvu. Niinpä olenkin tullut siihen tulokseen, että saa riittää tää fleda. Makso mitä makso. Pidän sormet ristissä, että mun haluama tukka onnistuu. Ihan plussaa olis vielä se, että saisin ajan ensi viikolle ennen Ruisrockia. 

 

Tämmöstä väriä oon kuolannut jo jonkin aikaa! 

 

Jos siellä on nyt turkulaisia typyjä kuulolla, vinkatkaa nyt ihmeessä hätää kärsivälle lempparikampaamoitanne Turusta. Mulla on pari mestaa tässä kiikarissa, mutta saa heittää omia suosituksia mitä vain somekanavia pitkin. 

 

XOXO KIA