Sokeriaddiktiosta kasvissyöntiin
Kun mietin ruokailutottumuksiani päälle vuosi sitten ennen muuttoa Turkuun, harmittaa aivan suunnattomasti että tahti meni elämänmuutoksien myötä aivan sekaisin. Silloin söin mahdollisuuksien mukaan kahden tunnin välein, join enemmän vettä, hankin energiaa terveellisistä välipaloista. Oman hyvinvoinnin hakeminen säännöllisen ruokailun ja salin kautta oli puhtaasti vilpitöntä itsensä perään katsomista, ei millään tapaa pinnallista. En yrittänyt laihduttaa enkä muuttaa itseäni, vaan sain terveellisen elämäntyylin myötä energiaa ja iloa. Toki mukaan mahtui tequilalla höystettyjä lauantai-iltoja ja sunnuntaisia pakastepizzoja, mutta koin kulkevani kultaista keskitietä. En kieltänyt itseltäni käytännössä mitään. Jos sukulaisen synttäreillä oli tarjolla kakkua, söin sitä kakkua. Maistoin lähes kaikkea tarjolla olevaa, mutta kotona palasin aina ruotuun. Muistan kerran kun palasin hirveän hikitreenin jälkeen kotiin ja mussutin banaania partsilla. Silloin meinasi ihan tippa tulla linssiin, kun koin että olin pitkästä aikaa löytänyt elämääni keskitien ruuan ja urheilun suhteen. Pitkästä aikaa se oli sairaan siistiä ja täydellisellä tavalla itsekästä. Niin halusin elää.
(Mun aamupalani ei näytä aina näin kauniilta!
Kahvia JA täysjyväbagel + MozZarella, pesto, kurkku, salaatti, tomaatti, avokado.Jälkkäriksi suolattomia cashweWpähkinöitä ja hedelmiä.)
Sitten tuli muutto Turkuun, kouluhullunmylly, suuria elämänmuutoksia, suuria suruja ja ilojakin. Kaikki kääntyi päälaelleen ja energia meni itsensä koossa pitämiseen kaiken hullunmyllyn keskellä. Itsestään huolehtiminen rajoittui siihen, että sai syötyä jotain. Ihan sama mitä, kunhan pyörrytyksen monen tunnin syömättömyyden jälkeen sai loppumaan. Cashewpähkinät unohtuivat ja tilalle tulivat suklaapatukat antamaan energiaa pitkiin päiviin. Salikorttiin ei köyhällä opiskelijalla ollut massia ja kieltämättä opiskelijapippalot uusien ystävien kanssa vetivät enemmän puoleensa kuin salilla hikoileminen. Epäsäännöllinen ruokailurytmi, kiire, stressi ja huolet, laihduttivat monta kiloa. Tutut huomauttelivat, kehuivatkin. Eivät ne tosin kehuilta tuntuneet, kun tiesin itse, ettei hoikempi varteni ollut terveellisten elämäntapojen tulos. Kroppani oli yksi kipuileva ja kuihtunut stressikuori.
Nyt olen taas askel askeleelta alkanut kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä suuhuni pistän. Muistan taas, että tämä kroppa on se jossa elän koko loppuelämäni. Päätin viikonloppuna kokeilla viikon ajan pelkkää kasvissyöntiä ja eilen aloitin myös itseni täydellisen vierottamisen sokerista. Sokeririippuvuus on real deal ja tiedän olevani siinä. Jo eilen, yhden päivän sokerittomuuden jälkeen, päätäni särki ja suklaapatukan himo oli niin pilvissä, että kaikki ärsytti. Parhaimmillaan täyspitkän työpäivän aikana kävelen vajaa kymmenen kilometriä. Tauon vihdoin koittaessa on helppo palkita itsensä kovasta työstä suklaapatukalla tai jollain muulla herkulla. Energiapiikki ei kuitenkaan kanna loppupäivää ja väsymys iskee nopeasti takaisin. Vaikka olen viime aikoina syönyt suhteessa todella vähän, tapaan palkita itseäni pienistä jutuista herkuilla. Ja jos on huono päivä, koen ansaitsevani illan tullen jotain hyvää. Olen päättänyt muuttaa ajattelutapaani, sillä eikö kroppani oikeasti ansaitsisi tulla ravituksi fyysisesti rankan työpäivän jälkeen lyhyen energiapiikin sijaan?
Päätös kokeilla kasvissyöntiä on muhinut päässäni jo jonkin aikaa. Olen kolunnut läpi lukuisia artikkeleita, kolumneja ja tutkimustuloksia ja kaiken summana huomasin tulleeni siihen tuloksen, ettei aikuinen ihminen välttämättä tarvitse lihaa. En usko, että siirryn koskaan täysin kasvissyöjäksi. Mutta jos saisin vähennettyä punaisen lihan syömistä kerran viikkoon, olen onnistunut tavoitteessani. Suurin ongelmahan tämän kasvissyöntiviikon kanssa on se, että olen aivan surkea kokki. En juurikaan viihdy keittiössä ja pidän siitä, että ruoka on helppoa. Maito, kananmuna ja hunaja ovat tässä ruokakokeilussani ok, muuten menisi tälle keittiönturmelijalle liian vaikeeksi. Saas nähdä miten muijan käy.
XO KIA
ps. Muista pistää sydäntä!