Keijupölyä helvetistä
ihana Kevät.
Riekalefarkut ilman sukkiksia, aamukahvi parvekkeella. Hippiblehat keikkumassa nenulla ja onnellinen, virkeä, iloinen fiilis. Puissa henkiin heräilevät versot ja kylmä Happy Joe jokilaivalla..
Ja ihan vitullinen nuha ja aivastelu. Olis pitänyt koputtaa puuta ton edellisen hyvän fiiliksen postauksen jälkeen. Mä en nimittäin lähtenyt tänään Turun Kaupunkikarnevaaleille, sillä mulla on menossa nenässä, kurkussa ja simmuissa ihan ikiomat siitepölykarnevaalit. Jengi snäppää kuvia terasseista ja auringonsäteistä ja mä toivon häpeissäni edes pientä sadekuuroa helpottamaan tätä jumalatonta koivuallergiaa. Kyllähän siellä ulkona pystyy hetken olemaan suhteellisen vaivatta – mutta ai että sitä loppupäivän tuskaa. Hetken ulkona hengailu toukokuussa maksaa mulle tunnin mittasen höyryhengittelyn tulikuumassa suihkussa, kuppikaupalla sitruunateetä ruokalusikallisella hunajaa ja Mount Everestin kokoisen vuoren nenäliinoja. Ja kun mun mieheni erehtyi tossa tunti sitten avaamaan ikkunan, syöksyin paniikissa iskemään sen kiinni ettei vaan tähän köyhän miehen penthouseen tulis yhtäkään hiukkasta lisää tota keijupölyä helvetistä. Katkerana pärskin teekuppiini ja mulkoilen ikkunasta kalliolla säästä nauttivaa nuortaparia, joka on näköjään perustanut jonkinlaisen leirin mun vakkarihengailumestaan.
Kaksi vuotta sitten mun siitepölyallergia kasvoi ihan vaivihkaa niin pahaksi, että sivutuotteena sain myös poskiontelontulehduksen. Se levisi muistaakseni myös otsaan asti, eli sain lääkäriltä kätösiini hirveet dropit antibiootteineen. Jännä muuten miten tämä siitepölyallergia tulee mulle vuosi toisensa jälkeen yllätyksenä, enkä koskaan kuurita itseäni antihistamiinilla ennen tätä pahinta piikkiä. Jos sitä olis kerrankin ens vuonna viisaampi. Mä niin rukoilen, että pääsisin tän siitepölyallergian alkushokin jälkeen yhtä helpolla kuin viime vuonna. Jos mun olo ei tästä pikkuhiljaa parane, lupaan että alan harrastaa Kastun kaduilla sadetanssia.
Tsemppiä kaikille kanssasisarille- ja veljille. Perseestähän tämä pärskiminen on, mutta kyllä se kevät joskus loppuu. Alla kollaasi mun viime vuoden selviytymiskeinoista. Porkkanamehu näyttää tosi fancylta, mutta oli ihan hirveen makusta litkua.
XOXO KIA
Ps. Muista tykätä mun postauksista tosta alhaalla olevasta sydämestä ♥