Meikä ei oo vaimomatskuu (asiaa sukupuolirooleista)
Blogini luonnoksissa on lukuisia tekstejä, jotka käsittelevät sukupuolirooleja, sukupuolettomuutta ja tasa-arvoa. Osa teksteistä on pidempiä, mutta usein tekstit ovat jääneet parin lauseen mittaisiksi. Onhan aihe niin hankala ja niin hirveän monimutkainen. Siihen sisältyy useita asianhaaroja, seikkoja ja suuntauksia.
Onko aihe oikeasti niin monimutkainen kuin mitä luulemme sen olevan?
Jos minä saisin tulevaisuudessa tyttövauvan, pukisin typyn varmasti ballerinahamosiin ja päärusetteihin. Hän olisi todennäköisesti perheen pieni prinsessa ja varmasti kutsuisinkin vaavia sillä nimellä. Jos taas saisin pojan, hän saisi todennäköisesti ensimmäiseksi lahjakseen jotain autoihin tai dinosauruksiin liittyvää. Ja se olisi mulle lapsen äitinä ihan täydellisen ok. Koska sillä hetkellä tuo pieni ihminen olisi niin kovin pieni, että hänelle olisi se ja sama saako hän tyttöjen vai poikien leluja. Miksi siis nostaisin äläkän, jos piltti saisi lahjaksi sukupuolitettuja leluja? Mutta sitten kun lapsi osaa itse ilmaista tahtonsa, vilpittömästi kuuntelisin hänen toiveitaan. Jos poikani haluaisi leikkiä nukella, ostaisin sen yhtään sen kummempia miettimättä. Ja jos myöhemmällä iällä poika sanoisi että haluaisi olla tyttö, hän saisi olla tyttö ja häntä rakastettaisiin yhtä paljon mitä aikaisemminkin. Jos siis saan tulevaisuudessa lapsia, antaisin sukupuolen vaikuttaa värivalintoihin huonetta sisustaessa ja leluja ostaessa. Mutta en koskaan määrittelisi lapsen luonteenpiirteitä sukupuolen perusteella, saati antaisi sukupuolen vaikuttaa leluihin joilla hän haluaa leikkiä, harrastuksiin joita hän haluaisi harrastaa. Eikö olekin ihan älyttömän yksinkertaista? Eikö sen näin pitäisi ollakin?
Mun mielestä on mahtavaa, että sukupuolineutraaliin kasvatukseen kiinnitetään nykyään huomiota jo päiväkodistä lähtien. Ei enää oleteta, että tytöt on hiljaisempia ja kiltempiä tyyppejä, jotka vaan kotia leikkivät ja heijaavat Baby borneja kehdossa. Ei enää ajatella, että pojat on poikii, ihanan rasavillejä yllytyshulluja! Hiljaisempi poika on tuleva nero, perheen pikku älykkö. Ennen villi ja puhelias tyttö oli häpeällinen besserwisser, joka ei tyytynyt hyväksyttyyn rooliinsa olla hiljainen ja söpö tyttö. Siksi onkin aika mahtavaa, että lisääntyvissä määrin persoonat voivat olla persoonia ilman sukupuoliroolien kahleita. Vaikka tottakai biologia määrää meille sukupuolen. Se määrää moniakin asioita, tahdoimme sitä tai emme. Kaavakkeissa rastitan kohdan female ja marssin yleisellä paikalla tyttöjen vessaan. Tiedän häviäväni lähes kaikille miehille kädenväännössä ja oletan miehen kosivan. Käytän rintsikoita ja ostan noin yleensäkin kuteeni naisten osastolta. Arvostan sitä, että mies vetää tuolin pöydän alta tai pitää ovea auki herrasmiehen elkein.
Suvaitsevaisuus onkin sitä, että tiedostaa että asiat voisi tehdä myös toisin. Se on sitä, että yhä useammissa kaavakkeissa löytyy sukupuolen kohdalta myös kohta ”määrittelemätön”. Se on sitä, että ei katso kummeksuen tyttöä, joka pukeutuu pojan vaatteisiin ja kertoo haluavansa tulla kohdelluksi sukupuolettomana, ihan persoonana vain. Suvaitsevaisuus on sitä, ettei kyseenalaista vanhempien halua kasvattaa vauva sukupuolettomana. Suvaitsevaisuus on sitä että tiedostaa, että kolmannen sukupuolen hyväksyntä Suomessa olisi askel tasa-arvoisempaan suuntaan.
Vaikka tykkäänkin olla ihan rehellisesti nainen ja tunnen itseni mielelläni fyysisesti pienemmäksi miehen rinnalla, vihaan silti sukupuolten kahtiajakoa tietyissä asioissa. En esimerkiksi pidä siitä, että nainen mielletään kotona keittiössä viihtyjäksi. Itsekin mulla oli tapana tägätä Instagramiin ”vaimomatskuu” jos sain jotain keittiön puolella aikaiseksi. Lopetin sen samantien kun tajusin, että näillä pienillä teoilla vahvistan ihan itse niitä vanhanaikaisia sukupuolirooleja. Ei ole ok, että miesten ja naisten palkkaerot ovat kasvaneet. Ei ole kivaa, että usein fyysiset duunit mielletään miesten hommiksi ja sihteerinä toimimiset on sitten naisten hommaa. Ne on mun mielestä asioita, jotka vaativat edelleen puuttumista.
Nyt kun sain vihdoin ajatukseni puettua sekavaksi tekstiksi, kuuntelisin mielelläni myös teidän näkökulmia asiasta kommenttiboxissa tai vaikka ihan oman postauksen muodossa. Tää on kiinnostava aihe, mihin löytyy satoja eri näkökulmia.
XO KIA