Kiehtova unimaailma

Niin sitä vaan lapsina kiukuteltiin, kun äiti ei, en halua mennä päikkäreille! Ja nyt mun pehmoinen jenkkisänkyni on all I need. Työntäyteinen kesä on jälleen pistänyt miettimään nukkumisen tärkeyttä. Eilen tein päätöksen olla pistämättä herätyskelloa pirisemään, ja kyllä tämä väsynyt univelanottaja nukkui sinne puoli yhteentoista. Pidempäänkin olisi uni maistunut, mutta kahvinhimo otti voiton. 

 

 

Kesävuorotyöläisenä sitä on taas tottunut napsimaan unosia joka välissä. Silti vähän riittämättömältä tuntuu ja kieltämättä odotan koulun alkua. Vaikka työt jatkuvat kymppituntisena, kalenteri näyttää silti vähän inhimillisemmältä kuin koko kesänä. Koulua, vähän töitä, lauantaina lyhyt aamuvuoro ja sitten ohjelmassa UNTA. Ihanan rehellisiä päiväunta. Punertavat painaumat poskessa, ripsarit varisseena silmien alle ja pörröinen tukka. Sitten pitkiä yöunia ja harvinainen yhteinen aamu miehen kanssa, joka aina nousee ensimmäisenä ylös ja pistää kahvit tulille. 

 

 

Mitä uniin tulee, olen aina ollut niistä hirveän kiinnostunut. Olen lähes aina muistanut yön aikana näkemäni unet aamullakin ja useat lapsuudessa toistuneet unet ovat jääneet yksityiskohtia myöten mieleeni. Myöhemmin olen oppinut palaamaan takaisin samaan uneen, vaikka olisin yön aikana herännyt. Silloin tällöin näen myös selkounia, joissa tunnistan olevani unessa. Joskus yritin harjoitella sitä, että pystyisin unessa toimimaan tietoisesti. Se ei ole vielä toistaiseksi onnistunut, vaikka unessa tiedostankin ettei se ole totta. En tiedä onko se yhteyksissä lapsuuden kokemuksiini, kun kuumeessa minulla oli tapana saada rajujakin hallusinaatioita, kuumehoureita. Kovassa kuumeessa näin siis täysin omiani ja muistan edelleen mitä olen näinä hetkinä ajatellut. Pahin tapahtui, kun noin 12-vuotiaana kovissa kuumehoureissa avasin ulko-oven ja juoksin paljain varpain ulos pakkaseen, mäkeä alas. Muistan vain kuinka ajattelin, että pitää juosta pakoon. Vasta kun isän käsi tarttui ranteeseen, tajusin että kuume teki aivoilleni taas tepposet. Voitte varmaan arvata, kuinka hyvin vanhempani sen jälkeen nukkuivat kun minä sairastin. 

 

 

Teini-iän pelottavin unikokemukseni on kokemani unihalvaus (tästä kannattaa lukea lisää esimerkiksi Wikipediasta). Siinä olin ikään kuin hereillä, mutta en kyennyt liikkumaan. Huoneessa vilisivät eriväriset vilkkuvat pallot ja seinistä valui punaista maalia, joka vyöryi lähemmäs. En kuitenkaan kyennyt liikuttamaan kroppaani, vaikka olisin halunnut paeta. Kun punaisena virtaava maali oli jo painamassa rintakehääni, sain takaisin kykyni liikkua ja pongahdin hengästyneenä ylös tajuamaan, että kaikki oli vain järkyttävän todentuntuista unta. Myöhemmin otin asiasta selvää ja sain selville mistä oli kyse. Onneksi tämä kokemus jäi ainoaksi. Normipainajaiset eivät olleet mitään verrattuna niin aidolta tuntuvaan kokemukseen. 

 

 

Intensiivisimmät uneni välittyvät toki aika myös miehelle asti, kun unissani puhun, potkin ja meluan. Viime viikolla esimerkiksi out of nowhere läpsäytin miestäni alaselkään, vaikka hän yritti vain hellästi siirtää minua nukkumaan omalle puolelleni. Vanhassa asunnossani minulla oli myös ilmeisesti tapana laittaa telkkari yöllä päälle. Varsinkin painajaisia nähdessäni heittelehdin aika rajusti puolelta toiselle ja huudahtelen ääneen jotain käsittämätöntä älämölöä. Onneksi kuitenkin useimmiten nukun ihan rauhassa näistä satunnaisista riehumisista huolimatta. Ja mainitaan nyt vielä sekin, että olen kuuhullu. Uskon siis, että täysikuu vaikuttaa siihen miten nukun. Usein täysikuun aikoihin uneni ovat kaikista absurdeimpia ja yö muistuttaa suorastaan liskojen yötä. 

 

 

Unethan tunnetusti paljastavat miten ihminen voi. Usein myös hurahdan googlettamaan unien symbolisia merkityksiä. 

 

Mun mielestä on hauskaa keskustella ihmisten unista ja siitä, millaisia nukkujia he ovat. Oisko teillä jaettavaksi esimerkiksi jotain hauskaa unissakävelytarinaa?

 

xoxo Kia

 

Psst, seuraatko blogia jo Facebookin välityksellä?

https://www.facebook.com/sparksflykia/