N niin kuin neljä
Nyt mun on todella vaikea keskittyä tähän kirjoittamiseen. Levottomana nostelen katsettani ikkunasta ulos ja välillä otan kynän käteen ja raapustan avolehtiöön To do -listaa. Sitten muistankin juttuja mitä pitää ostaa ja käännän sivua, alan kirjoittaa To buy -listaa. Välissä luen sähköposteja, vastaan muutamiin, ja välissä täytän liilakantista kalenteria. Ja sitten näpytellessäni katse osuu kynsiin, jotka eivät ole sitten yhtään juhlakunnossa. Niin. Koska huomenna tänne mun luokse tulee ensi kertaa kaikki kolme mun parasta ystävää, eikä me olla istuttu yhdessä, ihan vain nelisteen, pöydän ääressä vuosiin.
Tänne tulee ulkonäöltään espanjalaista muistuttava kaunotar, joka kihlautui juuri Kreikassa. Tänne tulee upea ruskeasilmäinen pankkineiti, jolla on pettämätön tyylitaju. Tänne tulee villi, lojaali ja kaunisääninen blondi, jonka kanssa olen kokenut hulluimmat rymyreissuni. Kolme tyyppiä, jotka tekivät mun teinivuosista elettävän arvoisia, kun kotona oli paskaa, petterimatiasyrjöväinöjoni jätti mut, eikä viikonlopuks ollu hakuria. En oikein vieläkään tahdo uskoa, että meillä on tän hullun elämän pyörteissä aikaa kerätä toisemme ympäri Suomea, ei vaan ympäri maailmaa, tohon mun pöydän ääreen ja avata viinipullo. Kaataa vähän vinkkua Iittalan Essencen laseihin, katsoa toisiamme silmiin ja kertoa mitä hittoa meidän elämään oikein kuuluu. Nauraa niin että meinaa pissat tulla housuun ja ehkä itkeäkin niin, ettei siitä tule loppua. Kuunnella vähän niitä kultaisia teiniaikojen jyystöbiisejä ja puhua rehellisesti siitä miten meistä on yhtäkkiä tullut näin vanhoja, vaikkei edes olla yhtään vanhoja. Hehkuttaa sitä, kuinka ihanaa on että nyt me oikeesti nähdään. Se olisi enemmän kuin tarpeeksi, että saisin nämä naiset itselleni vain yhdeksi illaksi. Mutta saan ne myös nukkumaan mun ilmapatjalle, viereen, sohvalle, mihin kukakin sitten kuukahtaakaan.
Voisin lyödä vaikka vetoa, että huomenna on taas kuin ei oltais erossa oltukaan. Koska vaikka viikot, kuukaudet ja vuodetkin vierii, ystävyys on ja pysyy.
Tippa ihan meinas tulla linssiin, mutta mä en nyt ehdi vetistellä. Pitäähän mun nämä naiset ruokkiakin huomenna, ja ennen kaikkea juottaa.
Eli kaupoille.
XO KIA