Hiekkamandala

Herään 6.15 siihen, kun puhelin soi. Rytinällä putoan rauhallisesta unestani todellisuuteen, sängylleni valoisaan makkariin. Peitto on potkittu jalkapäähän, lattialla makaa avonainen kirja. Vastaan puhelimeeni muutaman sekunnin sisällä. 

”Hei oot ainoo joka vastasi, voisitko tulla töihin heti kun ehdit!”

”Joo, mulla menee vajaa tunti!”

 

Kahvi tippumaan, hiukset nutturalle, kulmat ojennukseen, kuulokkeet korville ja nitisevän ja natisevan pyörän selkään. Töissä aika menee hitaasti. Juttelen asiakkaitten kanssa mukavia ja välissä suoritan robottimaisesti. Toivotan hyvät huomenet, vedän ostokset läpi, rahastan, hymyilen. Pyörittelen olkapäitäni, katson kelloa, käyn tauolla. Mikään ei ole haastavaa, tiedän täsmälleen mitä tehdä ja miten. Kaikki on tuttua, turvallista. Noudatan saamiani neuvoja.

 

”Tää kesä vaan, saat rahaa. Sitten ens kesänä meet oman alan duuniin. Jaksat vaan ja otat ekstravuoroja!”

 

Ja niin teen. Otan kaikki vuorot mitä kykenen ja mietin tulevaisuutta, tähtään tiettyihin kiintopisteisiin. Kesä on hiekkamandala, pysymätön ja väliaikainen.

 

 

Välillä elämässä tulee kausia, kun etenemisen jälkeen pitää ottaa pari askelta taaksepäin. Tää kesä on mulle sellainen. 

 

xo KIA

 

ps. Mainoksia keskellä postausta. Not feelin’ it, Lily.fi. Toivottavasti tämä päivitys ei ole lopullinen, koska blogikansa ei ole tyytyväinen!