Hypi sängyllä, tanssi ja taannu

Tiedättekö sellaisen kivan onnellisen haikeuden, joka iskee hauskan illan jälkeen?

 

Sellaisen, kun tiskipöydällä lepää neljä punaviinistä värjäytynyttä lasia ja pöydällä on croissantin murusia ja viimeinen raakakakun palanen. Peilistä katsoo sotkutukkainen murmeli, jolla on mustat rinkulat silmien ympärillä. Poskia kuumottaa, kun erehtyy katsomaan eilisen illan snäppejä joissa tanssitaan ja nauretaan, lauletaan antaumuksella kameralle ja pussataan parasta tyttökaveria huulille. Hymyilyttää, hävettää, hymyilyttää vähän lisää. Muistan taas, että kaipaan tyttöjeniltoja ihan mielettömästi. Koko kesän tein niin kovasti töitä, etten edes muistanut miltä tuntuu rymytä ja hekottaa tyttöporukan kanssa. Ja hei lähteä baariin. Pikaisesti iskeä viimeiset meikit ja punat naamaan ja kipittää koroissa bussipysäkille, jättää takki ruuhkaiseen narikkaan, juoda salmarishotti, tanssia EDM:n tahtiin ja seuraavana aamuna nauraa porukalla ihan älyttömille jutuille. Niin älyttömille, että ulkopuolinen todennäköisesti toimittaisi suoraan hullujen huoneelle. Ja hyppiä sängyllä, sitten pudota siitä. 

 

 

Harvoin nykyään nautin baari-illoista tosissani. Kun 18 vuotta kilahti lasiin, ei ole liioittelua sanoa, että minut löysi tyttöporukkani kanssa baarista parikin kertaa viikon aikana. Sitten se menetti hohtonsa. Paljettimekot ja korot heitettiin nurkkaan ja saatettiin joskus lähteä tennarit jalassa käymään yhillä, mutta pilkkuun asti ei jaksanut. Nyt tyttöjen baari-ilta lauantaina on jo niin harvinainen, että osaan imeä siitä kaiken irti. Aamulla olen helpottunut siitä että kaikki kortit ovat tallella ja haikean onnellisena tiedän, ettei heti seuraavana viikonloppuna tarvitse ottaa uusiksi. Voi taas palata arkeen, olla aikuinen. Ensi kerralla voi taas tanssia, rymytä, laulaa, avautua, hyppiä sängyllä. Ja voi kuinka ihanan kornia oli kun skoolasimme punaviinillä (tietty silmiin katsoen, muuten luvassa huonoa seksiä seitsemän vuotta), ja ikkunasta taivaalle purskahti ilotulitus Priden ja Muinaistulien yön kunniaksi. Tietenkin me kuviteltiin, että se ilotulitus oli ihan meille vaan, jälleennäkemisen kunniaksi. 

 

 

Olen miettinyt, että miksi pitäisi lopullisesti taantua, unohtaa huolettomat baari-illat siitä huolimatta, ettei enää ole teini? Miksi pitäisi omaksua itselleen pelkkä avopuolison rooli, valita aina koti villin baari-illan sijaan? Mun mielestä tyttöjenilta on jokaisen naisen perus hyvinvoinnin kulmakivi, oli sitten 18, 23 tai 55. Omalta mukavuusalueelta täytyy joskus poistua vain huomatakseen, että se mukavuusalue voi löytyä kotisohvan lisäksi uudestaan myös sieltä tanssilattian keskeltä. 

 

 

Onpas mulla mietteet. Tässä mä kuuntelen Spotifyn hipsteribrunssi-listaa, juon Pepsimaxia ilman pienintäkään elettä alkaa puunaamaan tätä räjähtänyttä asuntoa. Mietin vaan, kuinka onnellinen olen että kesä loppuu ja normaali koulurytmi palaa elämään. Taas yksi pieni ajanjakso elämästä on takana, enkä voisi olla valmiimpi uusiin tuuliin.

 

Syksy, gimme whatcha got!

 

xxkia