Kuulumisia

Hetki on taas vierähtänyt siitä, kun kirjauduin Lilyyn. Viime viikolla työstin nimittäin täysillä ensimmäistä oikeaa, julkaistavaa uutisjuttua koulumme verkkojulkaisuun. Viikko oli jännä ja opettavainen, koska minä, virallisten puheluitten kammoaja, soitin monta puhelinhaastattelua. Niin siitä kammosta vaan rämmittiin yli ja nyt monta haastattelua rikkaampana olen taas oppinut paljon lisää tulevasta ammatistani. Niin siistiä.

 

_MG_5339.JPG

 

Nyt istun sohvalla jättimäinen neule päässä, velour-pöksyt jalassa ja odottelen, että omatekemät pinaattilettuset pistäis paistuen tuolla pannulla. Netflixistä pyörii Polttarittaret ja sitä ennen pyöri Black Swan. Ihanan löllöä lomameininkiä.

 

_MG_5349.JPG

 

Tosin mä en ole lomalla ihan vielä. Tänään aamusta revin itseni jollain pyhällä hengellä ylös sängystä ennen viittä, heitin siniharmaan työunivormun päälle ja käväsin tekemässä yhden viisituntisen vuoronpätkän. Ei tuntunu missään. Huomenna vielä yks sellainen ja sitten mä oon vähän niin kuin kesälomalla, jota en koskaan pitänyt. Enkä halua vaan löllötellä. Haluan nähdä ihmisiä, tehdä kävelylenkkejä tuolla kirpeydessä ja antaa itselleni luvan unohtaa välillä ihan täysin kaikki kouluhommeliinit. 

 

_MG_5275.JPG

 

Viikon sisällä olen stressaamisen lisäksi hullaantunut hulluilla päivillä, nettishoppaillut hieman vaan, ja pysynyt kasvissyöjänä. Muistatteko kun kesällä julistin kokeilevani kasvissyöntiä viikon? Noh, vihreänmussuttajia täällä ollaan edelleen. Tosin viimeisen viikon aikana olen jostain syystä alkanut himoita oikein kunnon tirskuvaa medium-pihviä. Veikkaisin, että kroppani yrittää kertoa jostain vitamiinin puutteesta. 

 

_MG_5397.JPG

 

Musta on muuten tullut runotyttö taas. Teininä kirjoitin monia kymmeniä pöytälaatikkorunoja ja julkaisin niitä jopa rakkausnovellit -nimisellä nettisivulla, nimettömänä tietenkin. Viime aikoina se inspis on tullut taas. Jostakin tulee mieleen lause, joka kuulostaa kauniilta. Sitten sen ympärille alkaa rakentaa muita lauseita. Ne eivät välttämättä rimmaa, mutta ne soljuu ja näyttää toistensa sukulaisilta. Sitten onkin yhtäkkiä runo, tai oikeastaan nippu lauseita, joissa ei välttämättä ole järkeä. Mutta se kirjoittamisessa onkin niin siistiä. Ei siinä aina tarvitse olla järkeä.

 

Ihanaa maanantai-iltaa <3

 

– Kia

 

ps. Uutisjuttuni plastiikkakirurgiasta löytyy täältä: http://tutka.pro/?p=26909

 

 

Muoti Oma elämä Päivän tyyli
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.