Made in Bangladesh
Jotta ymmärtäisit mitä hittoa oikein tässä postauksessa höpisen, suosittelen lukemaan ensin nämä:
http://www.lily.fi/blogit/sparks-fly/riepujen-valtakunta
http://www.lily.fi/blogit/sparks-fly/rievuton-kesa-miten-menee
Katsoin juuri Netflixistä vuonna 2015 ilmestyneen dokumentin The True Cost, joka käsittelee epäeettistä vaateteollisuutta. Sitä katsoessani mietin rievuton kesä -projektiani, tekemiäni päätöksiä ja sortumisiani. Kun dokumentti näytti Rana Plazan vaatetehtaan romahtamisen jälkeisen kurjuuden, häpeissäni kipitin uuden farkkutakkini luo. Ostin sen ihastuksissani palkkapäivänäni, kun ensin olin kokeillut sitä ja saanut siitä kivoja ranskalainen maalari -viboja. My god ne vibat, jotka sain, kun katsoin takkiini ommeltuja lippulappusia. Made in Bangladesh, tottakai.
Rana Plazan vaatetehtaan romahduksesta on nyt kulunut yli kolme vuotta, mutta työntekijöiden olot eivät ole parantuneet mainitsemisen arvoisesti. Edelleen työntekijät kohtaavat työssään henkistä ja fyysistä väkivaltaa, he joutuvat tekemään pakkoylitöitä, eivätkä he aina saa palkkaansa ajallaan tai täysimittaisena. Lukuisten vaatetehtaissa tapahtuneiden onnettomuuksien jälkeen Bangladeshin vaatetehtaisiin on laadittu sopimuksia esimerkiksi palo- ja rakennusturvallisuuden parantamiseksi, mutta olot tehtaissa ovat edelleen hirveät. 80 tuntiset työviikot ovat tehtaissa tavallisia ja työntekijän palkka on noin 0,5-5 % halpisvaatteen hinnasta. Aika pysäyttävää, eikö? Entäs sitten se, että kun lahjoitat halpisriepujasi kehitysmaihin, et välttämättä teekään pelkästään hyvää. Esimerkiksi Haitilla suorastaan hukutaan länsimaisten ihmisten vaatelahjoituksiin, ja lahjoitusvaatteiden yletön määrä on halvaannuttanut täysin maan oman vaateteollisuuden. Dokumentti keskittyy myös laajalti puuvillan aiheuttamiin ongelmiin. Sen viljely on nimittäin tuhonnut monen ihmisen elämän, eikä viljelemisessä käytetty maa ole enää käyttökelpoinen mihinkään muuhun, joka on omiaan kehittämään lukuisia ympäristöongelmia.
Kun kirjoitan tästä aiheesta, tunnen oloni äärimmäisen tekopyhäksi. Vaatekaappini pursuaa vaatteita ja itse asettamastani vaatehaasteesta huolimatta olen ostanut juurikin niitä kuteita, jotka on parsittu kasaan kehitysmaissa. On suorastaan kaksinaismoralistista, että rakastan vaatteita ja seuraan muotia, mutta paheksun massateollisuutta ja kulutushysteriaa. Nyt kun kesä alkaa olla lopuillaan, haluankin tehdä rehellisen yhteenvedon rievuton kesä -haasteestani. Palataanpas ajassa taaksepäin, kesäkuun alkuun ja itse itselleni laatimiin sääntöihin.
1. EN OSTA ENÄÄ HALPOJA RIEPUJA, JOTKA JÄÄVÄT KAAPIN POHJALLE JA VENÄHTÄVÄT ENSIMMÄISEN PESUN JÄLKEEN
En ole ostanut laisinkaan yhden käyttökerran rättejä hetken mielijohteesta. Ostamani vaatteet ovat olleet harkittuja, mutta eivät välttämättä eettisesti tuotettuja.
2. KÄYN LÄPI KOLME JÄTESÄKILLISTÄNI VAATTEITA JA LAHJOITAN NE VAATEKERÄYKSEEN
Täytyy myöntää, että tämä lupaus oli jäänyt vanhan blogitekstin uumeniin. Toisaalta dokumentti pisti ajattelemaan Haitin tilannetta, eikä lahjoittaminen siihen suuntaan tunnu enää kovin houkuttelevalta. Jotain rievuille on kuitenkin tehtävä ja elokuuta onkin jäljellä kriittiset kahdeksan päivää, joina toivottavasti keksin ratkaisun vaatefarssilleni.
3. RAASKIN LUOPUA MUISTOKOLTUISTA JA KENGISTÄ, JOITA EN ENÄÄ KÄYTÄ
Fb-kirppiksen kautta olen päässyt eroon muutamista kengistä ja paidoista, mutta jatkuvan sähläämisen takia mulle todellakin alkaa riittää Fb-kirppistely. Seuraava steppi on ihan perinteinen kirppis, jonne kärrään turhakevaatteeni. Sieltä ne toivottavasti löytävät parempiin, rakastaviin koteihin.
4. SÄÄSTÄN RAHANI AJATTOMIIN, HYVÄLAATUISIIN VAATTEISIIN, JOTKA EIVÄT MENE HETI POIS MUODISTA
Säästäminen opiskelijana on oikeasti aika hullun hommaa. Tässä vaiheessa elämää säästäisin muutenkin mielelläni ehkä tulevaan omaan asuntoon ja muihin isompiin juttuihin. Haluni ostaa eettisesti tuotettuja, puhtaita vaatteita on suuri, mutta kierre on valmis kun rahat eivät siihen riitä. Toisaalta kesän aikana ostamani vaatteet ovat olleet ajattomia ja harkittuja, joten voin sanoa onnistuneeni tavoitteessani ainakin puoliksi.
5. OSTAN KESÄN AJAN VAATTEITA AINOASTAAN KÄYTETTYINÄ (JOS NIITÄ TODELLA TARVITSEN)
Tää meni sillee niin kuin nätisti ilmaistuna keksinmuruiksi. Olen kesän aikana ostanut mielummin pidemmän käyttöiän omaavia, uusia vaatteita. Olen ostanut myös vaatteen, jossa lukee Made in Bangladesh.
Täytyy sanoa, että sitoutuminen ostamaan ainoastaan varmasti eettisesti tuotettuja vaatteita olisi varmasti isompi päätös kuin mitä kuvittelenkaan. Se vaatisi ehkä nykyisestä tyylistä jonkin verran luopumista ja välttämätöntä rahanmenoa. Se olisi muutos joka muuttaisi loppuelämän, enkä ole varma pystyisinkö siihen vielä sitoutumaan. Valveutuminen massavaateteollisuuden haitoista ja turhien liehakkeiden ostamisen välttäminen on kuitenkin jo askel parempaan suuntaan. Tiedän missä mennään ja yhä useammin vaatekaupassa muistan tutkia tuotemerkintöjä, sekä oikeasti harkita tarvitsenko kolttua.
Tiedätkö sinä, missä päälläsi olevat vaatteet on tehty?
Kia
Ps. Linkkivinkki asiasta kiinnostuneille:
http://www.puhtaatvaatteet.fi/