Traumaattista ja liian täydellistä
Elämä tuntuu aika hyvältä just nyt. Ei ole enää niin kiire ja vaikka välillä vähän oliskin, kaikki on niin siistiä ettei ehdi stressata mistään. Blogia tosin kohtelen kaltoin. Ennen pidin silmäni auki, jotta saisin aikaan luovaa tekstiä blogiin. Nyt pidän silmäni auki, jotta saisin aikaan luovaa juontoa radioon. Tietyllä tavalla luovuuteni on siis rajallista. Haluan tehdä asioita täysillä, eikä tunnu mukavalta jakaa huomiotani monelle samaan aikaan. Kun jotain tehdään, niin tehdään sitten kunnolla.
Ensi kuun jälkeen muutan vajaa puoleksi vuodeksi pois Turusta. Aluksi se tuntui pikkujutulta, mutta päivä päivältä teen asiasta pääni sisällä yhä suuremman. Ihan kun olisin lähdössä vaihtoon, ainoa vaan että määränpääni ei ole Brighton, vaan.. heh. Lohja ja Helsinki. Olen tarrautunut opiskelijaelämään kaksin käsin ja liilatukkaisen ystäväni kanssa olemme käyneet bailaamassa joka viikko. Tää on taas tätä kaikki tai ei mitään -ajattelua. Jos kerta opiskelijaelämäni pistetään tauolle ja haalarit ripustetaan narikkaan, niin bailataan nyt sitten vielä kun voi perkele.
Isoimmat sydämentykytykset olen viime kuukauden aikana saanut paitsi radiostudion mikseristä, myös Taitteessa -jaksojen julkaisuista. Taitteessa on Turun ammattikorkean opiskelijoitten ideoima hakumarkkinointiin käytettävä projekti, jossa siis me neljä media-alan opiskelijaa kuvattiin elämäämme 40 tuntia iholla-jaksojen tyyppisesti. Emilia ja Venla mainonnansuunnittelusta, Elli animaatiosta ja minä journalismista. Annoin editoijille täysin vapaat kädet, ja näin jaksot ensimmäistä kertaa silloin kun näkivät kaikki muutkin. Se oli yllättävän traumaattista. Sitä on vaan niinku kuvannu elämäänsä ja höpöttänyt syntejä syviä ilman sen enempiä miettimättä ja yhtäkkiä monta tuhatta ihmistä on nähnyt sun videon. Ensireaktio oli, että mihin mä nyt oikein suostuin. Silloin vasta tajusin, että esiinnyn oikeasti ilman meikin ripettäkään ensimmäistä kertaa elämässäni tuntemattomille ihmisille sitten lapsuuden. Kuulostaa ehkä pinnalliselta säikähtää omaa meikittömyyttään ihmisten edessä, mutta oli siinä muutakin. Ihan jäätävän kamalan tiskivuoren ja perfektionismin paljastaminen monelle tuhannelle ihmiselle on ihan järjettömän pelottavaa.
Radiokurssi on ollut ihana. Luennoitsijamme kertoi, että radiossa sun pitää luoda kuuntelijasi kanssa parasosiaalinen ystävyyssuhde. Niinpä me luotiin kuuntelijamme, parikymppinen opiskelijatyttö Turusta. Leikkaa ja liimaa -tyylillä hahmotimme radiomme kuuntelijan pelot ja unelmat, opiskeltavan alan ja kiinnostuksen kohteet. Sitten vedettiin läpi pariharjoitukset ja yksilöjuontoharjoitukset. Arvatkaa vaan millainen mun lähetykseni oli. No täydellinen. Se oli täydellisesti hiottu tappiinsa äänenpainoineen kaikkineen. Eli siis se spontaanius puuttui, vaikka niin kovasti yritin kuulostaa siltä etten lue paperista. Eli seuraava tavoitteeni on ehdottomasti olla olematta täydellinen, mokineen kaikkineen. Haluan nauraa spontaanisti ja päästää oikean itseni irti, ilman paperin tuomia rajoitteita.
https://youtube.com/watch?v=DSqPAaf3PM0%3Flist%3DPLEjmSdkTnYQuDVN8QTvVKfscIVXBsauh3
Ylhäällä Taitteessa-traileri ja nimen alta löytyy myös julkaistut jaksot.
K
