Kun sanoo ääneen opiskelevansa journalismia, se aiheuttaa välillä aika uskomattomia oletuksia ja kommentteja. Alla parhaimmat. 

1. ”Siis opiskeletko lakia??” 

Niinku en. Miksi tätä on kysytty multa ainakin neljä kertaa. Ehkä juridiikka ja journalistiikka menee joillakin sekaisin. 

2. ”Kaikki toimittajat ovat aivopestyjä. Tuleeko sustakin aivopesty ylenannon toimittaja?”

Ajattelen ihan omilla pikkuisilla aivoillani, kukaan ei ole syöttänyt ajatuksia päähäni. Ylellä työskentely olisi kunnia. Eli tota. 

3. ”Sulle kyllä sopis just semmonen ammatti missä näytät nätiltä kameran edessä”

That’s not what I do, tho. Hommahan menee niin, että kannan ympäri Turkua painavia kameraromppeita vaikka paskaa tulisi taivaalta. Haastattelupaikalla saattaa käydä ilmi, että patterit ovat loppu silmävalosta, jalustan lintulaudan ruuvi on hukassa, ja Zoom-nauhurin gainit on menneet haastattelun aikana särölle. Pahasti. Sitten haastattelun jälkeen otan assistentin kanssa kameran edessä ständärin, jossa siis nyt puhun kameralle mikkiin muutaman kärkilauseen. Se mitä näät videolla, ei todellakaan ole koko totuus. Oikeasti kangertelen sanoissa ja otto pitää ottaa niin monta kertaa, että muistikortista loppuu tila. Lisäksi tuulee niin lujasti, että puolet hiuksista on koko ajan suussa. LUXUSTA, as you can see.

4. ”Kirjoitatko sä sitten niitä klikkiotsikoita ja ’viisi tapaa pilkkoa kurkku’ -juttuja?”

Yllättävän moni luulee, että tämä homma on ihan aivotonta. Että oikeasti kirjoitan tämmösiä juttuja ja elättelen toiveita menestymisestä näillä eväillä. Ensinnäkin klikkiotsikot on nykyaikaa ja valitettavasti medioilla on lukijoista jäätävä kilpailu. Ei niitä klikkiotsikoita käytettäisi, jos ne eivät ihmisiin toimisi. Lisäksi aivottomat ’oletko aina pilkkonut kurkun väärin’ -jutut saattavat olla kyseisen toimittajan tapa kiivetä mediatalon sisällä ylemmäs, pikkuhiljaa syvällisempiin juttuihin. Tällä alalla ei hirveesti ole varaa kieltäytyä hommista. Klikkiotsikot ja tämän tyyppiset jutut ovat sitä paitsi pienen pieni lohkaisu hommista, joita journalisti oikeasti tekee. Parhaimmillaan journalismi on tutkivaa ja syväluotaavaa. Esimerkiksi pidempi videoreportaasi vaatii viikkojen taustatyötä, kuvakäsikirjoitusta, sekä aiheeseen perehtymistä. Se tässä hommassa on parasta. Asioista selvää ottaminen ja uuden oppiminen. Mielenkiintoisia haastateltavia, uusia paikkoja, erilaisia näkökulmia. 

5. ”Opiskelet siis taideakatemiassa. Onko journalismi muka taidetta?”

Tietynlainen visuaalisuus ja luovuus ovat avaimia tässä ammatissa menestymiseen. Jos minulla ei olisi visuaalista silmää kuvatessa, kuvat olisivat, noh, paskoja. Kirjoittaminen on myös taiteen muoto siinä missä maalaaminenkin. Ehkä tämä ala on taideakatemian aloista analyyttisin ja faktapohjaisin, mutta kyllä se taiteellista silmää vaatii. 

6. ”Miksi opiskelet ammattiin, johon ei työllisty?”

Koska todennäköisesti katuisin koko loppuelämäni, jos en opiskelisi unelmieni ammattia. Kun pitää valita meneekö järjen vai sydämen mukaan, valitsen aina jälkimmäisen. Jos opiskelisin nyt tradenomiksi, olisin todennäköisesti aika onneton. 

Mitä kummallisia oletuksia teidän ammatteihin liittyy? 

K