Siitä on nyt kuukausi, kun olen viimeksi julkaissut postauksen. Huonoa omatuntoa en ole juurikaan potenut, sillä tärkeysjärjestyksessä koulu ja oma jaksaminen ovat olleet ne kaksi number one -asiaa. Tänään mulla on kuitenkin vapaapäivä. Maanantai ja vapaapäivä, mitä luksusta. Tänään olen nukkunut pitkään ja katsonut taas kerran yhden dokumentin Netflixistä. Lähiaikoina olen katsonut paljon ruokaan ja tehotuotantoon liittyviä dokkareita. Vaikka kasvissyöntikokeiluni on jatkunut jo muutaman kuukauden, en juurikaan ole tutustunut laajemmin siihen että miksi olen tehnyt tämän päätöksen. 

Chili-tomaattikeittoa raejuustolla 

Luulen, että ajatus kasvissyönnistä on muhinut päässäni aina. Lihansyönnin eettisyyden kyseenalaistaminen on kummitellut taustalla aina siitä lähtien, kun olen jotain asian päälle alkanut ymmärtämään. Niinpä aluksi muka äkkiseltään tekemäni kasvissyöntikokeilu ei ehkä olekaan tullut niin puskista. Se on muhinut päässäni jo monta vuotta. Viikonlopun aikana katsoin kuitenkin ensimmäiset asiaa koskevat dokumentit ja katsottuani Netflixistä dokumentin Food Choices, se tuntui vihdoin tuovan kaipaamani pisteen i:n päälle. Neljän kuukauden aikana olen joutunut usein miettimään, että mitä vastaan kun minulta kysytään että miksi sä nyt yhtäkkiä oletkin kasvissyöjä. Olen vastannut vain, että näin tuntuu hyvältä. Tuntuu siltä, että teen jotain oikein. Eniten onkin ärsyttänyt nämä kyseiset lauseet, joita olen kasvissyöntini aikana kuullut:

”Mikäs ituhippi susta nyt on tullut?”

”Mikset vaan syö lihaa kun tekee mieli kummiskin?”

”Jokuhan sen kuolleen lehmän kummiskin syö”

”Eiks oo tekopyhää sit syödä kalaa ja käyttää maitotuotteita?”

Niin, eli kalaahan olen aika huoletta popsinut, samoin maitotuotteita ja kananmunia. Siksi välillä vitutteleekin, kun joku syyttää tekopyhäksi. Yleisesti vegaani -ja kasvissyöntiin keskittyvissä Facebook-ryhmissä tuntuukin vallitsevan kaikki tai ei mitään -mentaliteetti. Eli aina voisit olla vähän parempi kasvissyöjä, vielä piirun verran kurinalaisempi vegaani. Ainahan tietenkin löytyy joku sua huomattavasti omistautuneempi vegetaristi, joka ompelee itse vaatteensa, syö vain semmoisia palkokasveja joilla ei ole tunteita ja majottaa yksiöönsä kodittomia, koinsyömiä katteja. Ja jos joku kehtaa myöntää olevansa vasta asiaan tutustuva pescovegetaristi, palkokasvit onkin ituhipin nenussa. Se on typerä mentaliteetti. Eikös jokainen pienikin teko tämän maapalloraasun hyväksi ole edistystä? 

Valaistuminen tuntuu hyvältä. Muutaman päivän ajan olen tutkinut päätökseni syitä ja kieltämättä olen nyt kahden vaiheilla maitotuotteista ja kalasta luopumisesta. Ennen kaikkea nautin siitä, että nyt tunnen osaavani perustella päätökseni sitä kysyville. Vastaus kun ei ole se, että vegevouhotus kun nyt on niin pirun trendikästä. Eikä se, että opiskelen Taideakatemiassa ja ympärilläni nyt sattuu hillumaan poikkeuksellisen paljon kasvissyöjiä. Yleisesti ottaen välillä jopa häpeän entistä suhtautumistani vegaaneihin ja kasvissyöjiin, sillä ajattelin oikeasti että poikkeuksia lukuunottamatta kyseessä on uniikkien lumihiutaleitten oma salakerho. Luulin, että nämä ihmiset haluavat olla jollain tapaa parempia kuin toiset, enkä uskonut että vegaanius tai kasvissyönti voivat pelastaa maailman. Olen kuitenkin tajunnut pikkuhiljaa, että minä olen ollut tässä se typerä.

Niinpä tässä ovat minun syyni olla syömättä lihaa:

1. En tarvitse lihaa. Saan kaikki tarvittavat ravintoaineet kasvisruuasta. Pähkinät, siemenet, linssit, pavut ja täysjyvätuotteet sisältävät proteiinia ja kalsiumia saa muun muassa tofusta ja lehtivihreästä, mikäli luovun maitotuotteista.

2. Lihansyönti aiheuttaa merkittäviä terveyshaittoja. Ihminen syö ihan perkeleesti lihaa ja se altistaa paitsi kakkostyypin diabetekselle ja suolisosyöville. Yleinen harhaluulohan on se, että sitä protskua saa vain punaisesta lihasta ja maitotuotteista. Eläinproteiinin liikasaanti kuormittaa kuitenkin maksaa ja munuaisia. 

3. Kasvihuonepäästöt. Ilmastonmuutos on real deal. Karjatalouden on arvioitu aiheuttavan noin 18% ihmisen toimista peräisin olevista kasvihuonekaasupäästöistä (lähde: www.vegaaniliitto.fi). 

4. Uudenlainen kiinnostus ruokaan. Ennen lähes vihasin ruuanlaittoa. Nyt olen kunnostautunut asian suhteen, sillä uusia ruokia on hauska kokeilla ja nautin siitä, kun saa miehenkin maistamaan kasvisruokiani. Onnistumisen tunne ja se kun sekaruokailija sanoo, että ”tosi hyvää, eikö tässä muka oo lihaa?”

5. Eettisyys. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, en halua syödä enää eläintä. Se on ällöttävää. Ei eläimiä kuulu syödä. Kun eläinten syöminen ei ole välttämättömyys hengissä pysymiselle, siitä tulee valinta. 

6. Tietoisuus. En tunne enää olevani sokea lammas, joka syö mitä tehotuotanto tuputtaa. Ajattelen omilla aivoillani, tutkin ja olen aidosti kiinnostunut siitä mistä se safka mun lautaselleni tulee. En sulje silmiäni ilmastonmuutokselta, terveyshaitoilta ja eläinten kärsimykseltä vain siksi, että pippuripihvi on hyvää. 

Härkistä, papuja ja sieniraviolia

Siinä ne tärkeimmät, vaikka voisin jatkaa listaa loputtomiin. Suosittelen lämpimästi Netflixistä dokumentteja Food Choices ja Cowspiracy, joissa käsitellään muun muassa ruokailutottumuksia globaalilla tasolla ja niiden osuutta ilmastonmuutokseen ja väestön terveydentilan huononemiseen. Toki objektiivisuus vähän kärsii näissä dokkareissa ja etenkin Food Choices valitettavasti heijasteli vähän turhan paljon propagandaviboja. Toisaalta asiaa jonkun verran tutkittuani en löytänyt väitteitä kumoavia faktoja, eli kyllä mä mielummin hyppään dokkareitten kelkkaan kuin että jatkaisin laiskana ja tietämättömänä lihansyöntiä. 

Sellasta syvällistä pohdintaa tähän maanantaihin! Mitä ajatuksia herättää?

SYdämiä, Kia