Pokémon Hell no?
Puhuttaisko vähän tästä maailman räjäyttäneestä ilmiöstä, liekehtivien ponitarien ja kilpikonnamaisten Squirtlejen uudesta tulemisesta?
Aikanaan tän ysärilapsen viikonlopun kohokohta oli se, kun äiti tai iskä osti Ärrältä Pokémonpallon. Joskun sain myös Pokémonkortteja, joista parhaimmat silloinen ihastukseni pölli. Traagista. Lauantaiaamuisin piti aina herätä aikaisin, että ehti nähdä lastenohjelmat ja sen vanhan kunnon Pokémon sillä oikealla tunnusbiisillä. Ash oli niin kova jätkä. Entä muistaako kukaan vielä Rakettiryhmän tunnuslorun? Minä muistan ja tuskin koskaan unohdan.
Kun tämä saatanallinen ihmisiä kuolemaan syöksevä peli saapui Appstoreen, olin tietty ensimmäisenä lataamassa kyseistä sovellusta. Parin päivän ajan yritin saada peliä toimimaan, mutta serverit olivat niin tukossa ettei siitä mitään tullut. Mutta voi sitä riemun määrää, kun peli vihdoin aukeni ja sain napattua ensimmäisen elikkoni. Tosin huonolla menestyksellä, sillä en ihan heti käsittänyt että miten niitä pokepalloja pitää viskoa, että elukka jää nalkkiin. Ja kun pallot olivat loppu, piti taas hetki hämmästellä mistä hitosta niitä saa lisää. Kiitos luoja kaiken maailman nörttisivustoille, nyt tiedän kaiken niin kuin suuren pokémonkouluttajan kuuluukin.
Tämä peli on saanut mut valitsemaan kävelemisen muitten kulkuvälineitten sijaan. Olen höpöttänyt tuntemattomien kanssa, kun olen hengaillut lurettavilla Pokéstopeilla nappailemassa elikoita. Pelin takia olen kierrellyt Turkua enemmän mitä normaalisti ja käynyt mitä kauneimmissa paikoissa. Puhelinta olen pitänyt taskussa, sillä värinä kyllä ilmoittaa jos lähellä pyörii Pokémon. Olen myös todennut, että oliota ei tarvitse lähteä jahtaamaan keskelle tietä. Se tulee kyllä sinun luoksesi, vaikka olisit toisella puolella tietä. Oletteko muuten huomanneet, että kun ihmiset lapsista keski-ikäisiin innostuvat yhdessä jostain, on joku aina lyttäämässä ja pyörittelemässä silmiään. Mun mielestä tää on ihan siisti juttu. Ihmiset liikkuvat, eivätkä istu pylly homeessa sohvanpohjalla. Toki vaaratilanteita voi syntyä, kun lapsi ei tiedä ettei sinne liikenteen sekaan rekkojen keskelle tarvitse juosta Pikachun perässä. Tässäkin hommassa pääpointti on se, että tietämättömälle kerrotaan miten homma toimii. Ei se harvinaisen poken nappaaminen vaadi omien jalkojensa uhraamista, saati sitten henkensä.
Mä olen just nyt sellaisessa elämänvaiheessa, jossa puolet ikäisistäni odottavat ensimmäistä tai toista lastaan sormus sormessa keittiöremppa aluillaan. Osa taas on liian kännissä löytääkseen omia sukkiaan ja ainoa vastuullinen tehtävä on päästä duuniin oikealla kellonlyömällä ja muistaa kehittää Pokémoneja. Mutta olit sitten kymmenen tai neljäkymmentä, sulla on täysi oikeus pelata. Älkää murjottako, kokeilkaa ite!
XO KIA