Salaisuuksia

Kipristelen varpaitani kun olen innoissani, tyytyväinen tai muuten vaan ihan hypeissä jostain. Itse en tätä huomaa, mutta mies aina naureskelee.

 

Jos syön jotain herkkua niin kuin vaikka suklaata, jemmaan yhden palan jääkaappiin aamuksi. On ihan luksusta herätä vapaapäivänä tunteeseen, että voi aloittaa aamun kahvilla ja suklaapalalla. 

 

Jännitän usein, etten ole jonkun ihmisen odotusten arvoinen. Vaikka sosiaalinen olenkin, tämä jännitys saa minut joskus vetäytymään. 

 

Mulle on aina vähän naureskeltu, kun oon ollut vähän paska noissa keittiöhommissa. No nyt kun olen sitten innostunut ihan kunnolla, mulla on vähän sellainen ”hähää, siitäs saitte” -fiilis. 

 

Mies raukka joutuu siis päivittäin kuuntelemaan tätä: ”Kato, mä tein tän keiton ihan ite! Eikö ookin hyvää! Sano, että se on hyvää, eiks oo nätisti aseteltu lautaselle, eikö oo!”

 

Jännitän virallisten puheluitten soittamista. Lykkään niitä viimeiseen asti.

 

Onnellisuuden resepti on Frendit, sohva ja koivet katossa. 

 

En nyt mitenkään voi kestää sitä, että useissa artikkeleissa pokémoneista puhutaan taskuhirviöinä. 

 

Tein nätin tomaattikeiton, joka tosin kärsii chilin yliannostuksesta ja suuni meinasi palaa. 

 

 

 

Timjami

Tuorechili

Kotimaiset tomskut

Raikas raejuusto

Pizzamauste

 

Siinä tän sopan salaisuus <3

 

xxx Kia