Onko pojallanne uhmaikä?

Näin kysyi minulta laboratorion hoitaja, kun hän viime kerralla yritti ottaa Dinolta verinäytettä. Menin hieman hämilleen kysymyksestä, sillä näytteenanto ei mielestäni ole erityisen miellyttävä kokemus, jossa lapsi ei saisi näyttää tunteitaan. Etenkään, kun tällä kertaa näytettä varten piti etsiä suonta molemmista käsivarsista ennen kuin sen ottaminen onnistui.

Dino on verinäytteiden antajana jo valitettavasti ikäisekseen konkaritasoa, eikä se mitään herkkua ole koskaan ollut ennenkään. Mutta nyt Dinon ollessa vuoden ja viisi kuukautta, on näemmä hanttiin laittaminen muuttunut muiden silmissä uhmaksi.

Näin jälkikäteen en ole oikeastaan yllättynyt kommentista, sillä omaa tahtoa Dinolta ei puutu. Ja viime aikoina omaa tahtoa on näytetty ja käytetty menestyksekkäästi. Dinolla on kova halu kokeilla, tehdä ja saada itselleen kaikkea mitä näkee, luonnollisesti myös asioita, jotka eivät hänen ikäiselleen sovi. Jos asiat eivät suju Dinon tahdon mukaan, se myös kerrotaan erittäin äänekkäästi ja koko vartalolla viestiä tehostaen.

Epäilen kuitenkin ettei tämä nyt ei kuitenkaan vielä ole sitä uhmaa ja tahtokautta, jota kuvittelen verinäytteen otossa hoitajan tarkoittaneen. Dino selkeästi hakee nyt omia rajojaan, kun tähän asti on tyytyväisenä menty vanhempien tahdon mukaan. Ja hyvä niin.