Jatkohoito jatkuu vaan

Dinon kolmannen jatkohoitoviikon lopulla oli laboratoriokäynti, jonka näytteestä tarkastettiin onko Dinon oma kortisonintuotanto käynnistynyt. Näytteenanto sujui aiempiin kertoihin verrattuna hienosti ja ilman suurempia itkuja.

Seuraavana päivänä lääkäri soitti ja kertoi tulokset, jotka eivät olleet sitä mitä toivoimme. Dinon kortisonituotannon arvot olivat vielä hyvin matalalla ja joutuisimme jatkamaan kortisonikuuria vielä seuraavan kuukauden ajan. Nyt kortisoni vaihtuisi tabletista nestemäiseksi. Tulos harmitti, sillä olin jo toivonut, että saisimme lopettaa kortisonin ja sen sivuoireiden hoitoon määrätyt lääkkeet. Ja olin myös haaveillut paremmista öistä, ja siitä että Dino nukkuisi ilman pitkiä yövalvomisia.

Uusi resepti luvattiin lähettää  meille postitse ja saisimme sen heti seuraavan viikon maanantaina. Tablettimuotoista kortisonia oli jäljellä sunnuntaihin saakka ja vaihto pitäisi hoitaa ilman, että lääkitykseen tulee taukoa. Resepti tulee maanantaina kuten oli luvattukin. Lähdin lähimpään apteekkiin mutta siellä eteen tulee yllätys. Kyseessä on lääke, joka pitää erikseen valmistaa tilauksesta ja sitä valmistaa vain Yliopiston apteekki ja valmistus kestää neljä päivää. Olen turhautunut ja tuohtunutkin; miten jatkamme Dinon lääkitystä, kun lääkettä ei saakaan? Miksei lääkäri maininnut, että lääke on erikoislääke? Kun pääsen kotiin, soitan lasten poliklinikalle, koska neurologinen poliklinikka on jo mennyt kiinni siltä päivältä. Turhautumiseni laantuu nopeasti, sillä puhelimeen vastannut hoitaja pahoittelee tilannetta ja ottaa asian heti hoitaakseen.

Saamme lääkityksen jatkumaan lopulta päivän tauon jälkeen. Saamme ensihätään TAYSin lastenosastolta lääkettä yhdeksi päiväksi ja sairaalan apteekki valmistaa Dinolle seuraavana päivänä viikon annoksen lääkettä. Sillä pärjäisimme siihen asti kunnes saamme Yliopiston Apteekista tilatun lääkkeen.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Terveys

Kiukuttelua syöttötuolissa

Jatkohoito oli sujunut pari ensimmäistä viikkoa hyvin. Ensimmäinen viikko meni odottaessa hymyä ja toisella viikolla se ilmestyikin Dinon kasvoille. Vaikka Dino edelleen valvoi öisin useamman tunnin ajan, oli hän silloin hereillä ollessaan hyvätuulinen. Toisella viikolla oli myös kontrollikäynti Lasten neurologisella poliklinikalla, jossa todettiin kaiken olevan kunnossa. Seuraavat hoitoetapit olisivat kolmannen jatkohoitoviikon lopussa oleva laboratoriokäynti, joka näyttäisi onko Dinon kehon oma kortisonin tuotanto käynnistynyt sekä EEG-tutkimus pari viikkoa myöhemmin. EEG varmistaisi, että onko infantiilispasmioireyhtymästä päästy lopullisesti eroon. Kahden jatkohoitoviikon aikana oma mielialanikin koheni väsymyksestä huolimatta ja sairauden tuomat pelot hälveni samaa tahtia, kun Dinon olo parani ja kehitys eteni.

Kolmannen viikon alussa tapahtui muutos huonompaan suuntaan. Dino alkoi saada syöttötuolissa ollessaan raivoisia itkukohtauksia ja väänsi selkäänsä kaarelle samalla nostaen käsiänsä kohti kattoa. Aloin tarkkailla häntä herkeämättä, videoin raivokohtauksia ja katsoin niitä etsien merkkejä sairaudelle tyypillisistä kohtausoireista. Samaan aikaan hänellä myös tuli käsien pakkoliikemäistä vartalon hakkaamista. Onneksi olimme saaneet Dinon lääkäriltä aiemmin kehotuksen soittaa herkästi, jos tapahtuisi jotain, mikä huolestuttaisi. Soitin Lasten neurologiselle poliklinikalle ja kerroin huoleni ja huomioni hoitajalle, joka välitti kertomani eteenpäin. Pian lääkäri soittikin takaisin ja lopputulos oli, että epilepsialääkkeen annostusta muutettiin, mutta muuten jatketaan seuraillen EEG-tutkimukseen saakka.

Pelkäsin kuollakseni, että spasmit tulisivat takaisin. Juttelin pari päivää myöhemmin uudemman kerran hoitajan kanssa, hän huomioi seikan, jota en itse ollut huomannut ajatella. Dinon muutos tapahtui heti kolmannen viikon alussa, jolloin kortisonin annostusta laskettiin. Saattoi olla hyvin todennäköistä, että annoksen pienentäminen ja sen tuomat vaikutukset aiheuttivat ainakin osittain kiukuttelut. Kiukkukohtauksien myötä kuitenkin pieni pelko kalvoi jatkuvasti edelleen sisintäni. Laskin päiviä uuteen EEG-tutkimukseen, jonka toivoin tuovan lopullisen varmuuden sairauden poistumisesta ja saisin itselleni rauhan keskittyä Dinoon ja hyviin asioihin ilman, että alitajunnassa väijyy epävarmuus.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Terveys