Viikon kuluttua lastenneurologin vastaanotolla käynnin jälkeen oli vuorossa ACTH-rasitustesti. Siinä testataan miten Dinon oma kortisonituotanto toimii, kun hänelle annetaan suoraan suoneen ACTH-hormonia. Tuloksen perusteella selviää saadaanko viimein reilun vuoden ajan kestänyt päivittäinen kortisonilääkitys lopettaa.

Arvelin jo ennen testiä, että se ei tule olemaan kenellekään kovin mukava kokemus, sillä Dino inhoaa verinäytteiden ottoa. Rasitustestissä niitä otetaan kahdesti. Ensimmäisellä näytekerralla samasta syötetään vielä ACHT-rasitusaine suoraan suoneen.

Menimme sovitusti koko perhe lastenneurologian poliklinikalle, jossa meitä odotti lastenneurologi sekä kaksi hoitajaa. Lähdimme kaikki kuusi henkilöä laboratorioon, jossa näytteet otettaisiin ja neurologi laittaisi rasitusaineen suoneen. Koska rasitusaine laitetaan samasta pistokohdasta kuin otetaan ensimmäinen verinäyte, niin sanottu nollanäyte, on sen vuoksi erittäin tärkeää, että neula osuu hyvin suoneen.

Pidin Dinoa sylissä ja lastenneurologian poliklinikalta tulleet hoitajat pitivät Dinoa paikallaan, sillä hänet oli pakko pitää tiukasti paikallaan, jotta rasituskoe onnistuisi. Näytteenottajaksi sattui hoitaja, jota en aiemmin ollut nähnyt siellä vaikka aika usein siellä on Dinon kanssa ehditty käydä. Liekö ollut kesälomatuuraaja jostain toisesta laboratoriosta. Hän yritti parhaansa mukaan saada Dinon verisuonia esiin ja pistettyä neulan suoneen. Kun toinen käsitaive, se mistä aina ennen on näytteenotto onnistunut, epäonnistui, alkoi laboratoriohoitajalla äänestä kuulua tuskastuminen.

Dino itki ja huusi tässä vaiheessa jo täyttä kurkkua kiinnipitämisestä ja neulalla pistelystä. Tilanne tuntui kestävän pienen ikuisuuden ja yritin vain lohduttaa Dinoa parhaani mukaan. Onneksi toisesta käsitaipeesta näyte onnistui ja rasitusaine saatiin sisään. Dino rauhoittui pian, kun pääsi pois laboratoriosta ja katsomaan odotustilan akvaariokaloja.

Rasitustestiin kuului vielä toinen näytteenotto  puolen tunnin kuluttua ensimmäisestä. Jännitin toista näytteenottoa jo etukäteen. Nyt näytteenotossa oli vain me kolme ja laboratoriohoitajat. Dino oli taas sylissäni, ensimmäisen näytteenottanut hoitaja piti Dinon käsivarresta kiinni ja toinen otti näytteen. Se onnistui tällä kertaa heti kerrasta ja oli ohi nopeasti.

Dino rauhoittui nopeasti näytteenoton jälkeen, kun hoitaja väänsi soittorasian soimaan. Dino sai lähtiessään mukaansa hienon eläintarran hyvästä suorituksesta ja me saisimme soiton tuloksista muutaman päivän kuluttua.