Jos Dinon oman kortisonituotannon käynnistyminen jumittaa, niin onneksi muu kehitys edistyy. 

Dinon täytettyä viime marraskuussa yhden vuoden alkoi motorinen kehitys viimeinkin edetä vauhdilla. Parin viikon välein hän oppi ensin konttaamaan, nousemaan seisomaan tukea vasten ja ottamaan muutaman haparoivan askeleen tukea vasten. Nykyään kävely sujuu kävelykärryn kanssa jo hienosti ja viime aikoina hän on jo muutamia kertoja seisonut pieniä hetkiä ilman tukeakin. Nämä kerrat ovat tainneet olla täysiä vahinkoja kuin harkittuja tekoja mutta kyllä nämäkin kerrat mukaan lasketaan.

Dino on liikkumisen ja uuden taidon suhteen varsin harkitsevainen ja varovainen. Uutta taitoa hän harjoittelee niin kauan, että se varmasti onnistuu ja vasta sitten hän rohkaistuu päästämään irti viimeisestä tuesta ja avusta. 

Dino ei ole uuden taidon opittuaankaan kovin rämäpäinen, esimerkiksi seisomasta hän laskeutuu ensin varovasti kyykkyyn tuesta tiukasti kiinni pitäen kuin harkiten jokaista liikettä ettei vaan kaadu tai ote lipsu. Varovaisuus sai viime viikolla väistyä sohvalla ollessamme. Dino yritti nousta seisomaan tukien itseään sohvatyynyyn ja menetti tasapainonsa, irtotyyny kun oli kyseessä. Dino kaatui tyynyn kanssa selälleen sohvan istuinosalle. Lasku oli pehmeä ja hetken hämmästelyn jälkeen, mitä nyt tapahtui, tuli valtava nauru ja silmät oli intoa täynnä. Arvaattekin varmaan, mikä on tämän hetkinen suosikkileikki – sohvakaatuilu.