Poikkeuksellisen hyvin toipunut

”Dino on siitä harvinainen tapaus, että hänellä ei ole ollut toipumisessa mitään ongelmia.” Näin lastenneurologi sanoi puhelimessa infektiolääkärille, jolta kysyi mielipidettä 1-vuotisrokotusten antamiseen ollessamme vastaanotolla kontrollikäynnillä. Mitään näin positiivista en ollut kuullut aiemmin lääkäreiltä eikä nytkään tätä suoraan meille sanottu. Mutta täysin totta tuo on, hyvinhän Dinolla menee. 

Päivät rullaavat mukavasti eteenpäin nyt jo yksi vuotta täyttäneen Dinon kanssa. Motorinen kehitys jatkuu vauhdikkaana, viimeisen kuukauden aikana hän on oppinut konttaamaan, nousemaan polviseisontaan ja nyt viimeisimpänä seisomaan tukea vasten ja muutaman haparoivan askeleenkin hän on jo ehtinyt tukea vasten ottaa. Vauhti on siis valtava ja tahtoa ja yritystä riittää, koko valveillaoloaika on pelkkää uusien taitojen harjoittelua. Hyvä, kun itse pysyy vauhdissa mukana.

Syksyn ajan olen käynyt Dinon kanssa parissa eri harrastuksessa. Niissä tuli väkisinkin vertailtua Dinon kommunikointi- ja motorisiataitoja muihin samanikäisiin. Tiedän, että vertailu on aivan turhaa ja jokainen kehittyy omassa tahdissaan. Enkä voi tietää miten Dinon kehitys olisi edennyt ilman sairastumista. Dinolla on selvää viivettä kummassakin osa-alueessa mutta nyt viimeisen reilun kuukauden kestänyt vauhdikas kehitysspurtti on rauhoittanut mieltäni. Kyllä ne kaikki taidot sieltä varmasti tulevat ajan kanssa.