Vihdoinkin hymy palaa
Dinon hoidon rankin osuus päättyi vihdoinkin ja jatkohoitokeskustelussa lääkäri arvioi, että ACTH-hoidon sivuvaikutukset, ärtyisyys ja itkuinen mieliala, poistuvat vähitellen noin viikon kuluessa. Viiden päivän kuluttua hoidon päättymisestä ei ollut vieläkään tapahtunut mielialassa huomattavaa muutosta. Odotin malttamattomana jotain tapahtuvan, tyytymättömän kasvojen ilmeen vaihtuvan edes peruslukemille ja ärtyneen narinan loppuvan. Päivät (ja yöt) kuluivat edelleen huonotuulista Dinoa viihdyttäen.
Tasan viikon päästä viimeisestä pistoksesta tapahtui yhtäkkiä selkeä muutos, yhä useammin Dino alkoi hymyillä ja jokellella entiseen tuttuun tapaan. Olimme odottaneet oman hymypoikamme palaamista yli puolitoista kuukautta. Jokainen hymy tuntui kullanarvoiselta ja niitä olisi voinut katsoa vaikka kuinka kauan. Edelleen vaikka hymy on jo joka päiväistä, Dinon nauraessa ja hymyillessä aurinkoisesti koko kasvoillaan, saatan liikuttua. Hymyttömyys ja jatkuva ärtyisyys oli raskasta, sillä siellä sairauden takana oli piilossa todellinen Dino, joka oli hyvätuulinen hymyilijä.
Dino alkoi myös liikkua enemmän ja kiinnostua taas selältä vatsalleen kääntymisharjoittelusta. Sairauden myötä kaikki motorinen kehitys pysähtyi tai jopa hieman taantui. Sairaalassa ollessamme tapasimme myös fysioterapeutin, joka arvioi sen hetkisen tilanteen mitä taitoja Dino osaa. Hänellä oli kääntymiseen tarvittavat yksittäiset palaset hallussa mutta hän ei vain osannut yhdistää niitä, se viimeinen oivallus puuttui. Ja kiinnostus harjoitteluun.
Hoidon sivuvaikutuksena tuli myös valtava ruokahalu ja turvotusta, joka lisäsi Dinon painoa nopeassa tahdissa yli 1,5 kg. Hän oli tässä vaiheessa hoitoa todella pulleassa kunnossa ja se teki liikkumisesta hankalampaa. Dino harjoitteli siitä huolimatta ahkerasti, kun mielenkiinto siihen oli herännyt. Viikon ja yhden päivän kuluttua huomasin Dinon kääntyily-yrityksissä, että nyt yrityksissä on jotakin uutta aiempiin verrattuna. Jäin seuraamaan päättäväistä Dinoa, joka selkeästi oli päättänyt kääntyä tässä ja nyt heti. Välillä hän pysähtyi hengästyneenä puuskuttamaan mutta jatkoi taas hetken kuluttua. Ja sitten kaikki palaset loksahtivat kohdalleen ja Dino kääntyy ensimmäisen kerran selältä vatsalleen. Olin pakahtua ilosta ja Dino on itsekin yhtä hymyä.
Ihanaa!
No niin kyllä on <3