Rakkauden vuosi 2016

Tämä on ollut todellinen rakkauden vuosi 2016. Muutimme uuteen kotiin, saimme esikoisemme ja menimme naimisiin. Tässä kooste menneestä vuodesta.

(kuvat instagram-tililtäni)

Uusi koti. Saimme avaimet uuteen kotiin 2015 joulukuun puolessavälissä ja muutimme heti sisään. Vanhaa asuntoa tyhjäsimme vuodenvaihteeseen mennessä ja vuodenvaihteessa muutto oli tehty. Aloitimme uuden vuoden siis uudessa kodissa.

Äitiys. Tammikuun lopussa minusta tuli jotain aivan uutta. Äiti. Olen ekstrovertti ja kaipaa ympärilleni ihmisiä, joten jatkuva läsnäolo ja minusta riippuvainen pieni ei ahdistanut. Oma haasteeni oli pikemminkin löytää elämää ympärilleni, mutta siihen ei tarvitse kuin lähteä ovesta ulos. En ole onneksi vauvavuotena tuntenut kovinkaan montaa kertaa itseäni yksinäiseksi.

Minulla oli aikaa lounastaa ja kahvitella töissään kiireisten ystävien aikataulujen mukaan. Löysin äitiseuraa, ja kieltämättä sosiaalinen media on myös äidin pelastus. Jotain muuta ajateltavaa, kun vaipat ja unirytmit pyörivät perheen keskusteluissa.

Esikoinen. Vihdoin hän oli täällä.

Olen aina ollut vauvaihminen ja kärsinyt kroonisesta vauvakuumeesta. Tiesin jo kauan ennen kuin odotin pientä, että meillä vaunuvalinta olisi Bugaboo. Haluaisin panostaa imetykseen. Viihtyisin pitkään kotona. Tunnistin lastenvaatemerkit ja luettelin tarvittavat tarvikkeet ulkoa.

Meidän pieni prinssimme oli siis odotettu ja rakastettu. Toiveidemme täyttymys. Kaikki vauvavuodessa ei tietenkään ole ruusuilla tanssimista, mutta silti. Poikamme on unelmien täyttymys, ja edelleen 11kk jälkeen katson maailmaa hieman ruusunpunaisten lasien läpi.

Hurahtaminen lastenvaatteisiin. Isosti. Pitkille imetysmaratoneille parasta viihdettä oli nettikaupat ja facebookin kirpputorit. Pian huomasin, että osa vaatteista jäi käyttämättä, kun ne ihanimmat kiersivät päälle suoraan pyykkinarulta.

Lapsemme puetaan nykyään pitkälti laadukkaisiin lastenvaatemerkkeihin, mistä suunnilleen puolet ostan käytettyinä. Jälleenmyyntiarvo on näissä hyvä, ja vaatteista pääsee helposti eroon pieneksi jäädessä. Arvostan laatua, kotimaisuutta, ekologisuutta ja eettisyyttä. Toki myös ulkonäöllä on väliä, onneksi kauniita lastenvaatteita on helppo löytää.

Ensimmäisiä hankintoja raskaustestin plussaamisen jälkeen olivat muutamat pienet ruotsalaisen Mini Rodinin vaatteet. Pian löysin Mini Rodinin ympärille perustettuille facebook-kirpputoreille, ja siitä se lähti. Mini Rodinin lisäksi E:n vaatekaapissa suosin suomalaista. Gugguu, Vimma ja Papu kuuluvat suosikkimerkkeihin. Ulkomaalaisista merkeistä suosikkeja ovat Bobo Choses, Tinycottons ja Beau Hudson.

Uudet harrastukset ja erilainen arki. Yllä mainittu lastenvaateharrastus toi uusia ystäviä, aiheen ympäriltä löytyy muitakin visuaalisia ihmisiä kenen kanssa jakaa kiinnostuksen myös muihin aiheisiin, kuten sisustamiseen. Muskarista löytyi myös oman alueen äitejä vauvoineen. Tulipahan kokeiltua myös avoimet päiväkodin, vauvasirkus, momzie-app ja lukuisia vauvatreffejä ja tapahtumia.

Vanhoista kavereista sai tehtyä kummeja lapsille, ja tosiaan sitä lounasseuraa. Brunsseja, juhlia, lomailua.

Lomat. Vauvavuotena lomailimme lähellä. Tuttu (ja ei enään ihan niin turvallinen) Nizza missä käymme aina kun ehdimme, sekä helppo loma Mallorcalla Alcudiassa.

Oma piha. Kerrostalosta paritaloon muuttamisen plussat alkoivat näkyä keväällä. Kuinka helppo onkaan viedä koirat ulos, tai nukuttaa lapsi pihalle. Nauttia ihanasta terassista, kiinnostua kasveista, viritellä jouluvaloja.

Häät. Keväällä löimme lukkoon hääpäivän. Siitä alkoi viimeinen rutistus. Rakastan suunnittelua ja Pinterest on täynnä kansioita hääkukista, koristeista, mekoista, kampauksista, ohjelmasta. Häiden teemaväreinä oli valkoinen, puuteri ja kulta. Sekä omassani, että kaasojen mekoissa oli puuterin sävyjä. Häät pidettiin KlausK:n Rake-salissa, kuvia otimme Punavuoren kaduilla ja KlausK:n kattoterassilla.

Sali oli koristeltu ilmapalloin ja vähäeleisin kukin. E toimi morsiuspoikana ja morsiustyttömme veti hänet vanhassa polkuautossa vihkipaikalle. Ellie Gouldingin ”How long will I love you” soi, kun astelin elämäni miehen luokse. Se taisi olla elämämme onnellisimpia päiviä.

Sisustaminen. Olin muuton hetkellä viimeisilläni raskaana, ja muutamaa seinän maalausta ja uutta kalustetta lukuunottamatta lykkäsimme sisustamista myöhemmäksi. Ensimmäisten kuukausien myönnän menneen vauvakuplassa ja suunnitelmissa olikin jo häät. Lokakuussa kaiken härdellin helpotettua olen alkanut vasta katsoa kunnolla asuntoa. Mitä se tarvitsee, mikä toimii ja mikä kaipaa muutosta.

Vaihdoimme vasta marraskuussa E:n huoneeksi makuuhuoneen viereisen pikkutilan, ja sieltä miehen työhuoneen lastenhuoneen tilalle. E ei tarvi vielä pitkään aikaan omaa erillistä huonetta, mutta mies sitäkin enemmän työrauhaa etäpäivinä.

 

 

Tähän vuoteen ja uuteen kotiin on mahtunut valtavasti onnellisia hetkiä. Monta juhlaa. Mielettömiä muistoja. Ihania uusia ja vanhoja ystäviä.

Tätä vuotta tulen aina muistelemaan rakkaudella.

Hyvää Uutta Vuotta!

-Mai