Mun toukokuu meni lähinnä pääsykokeisiin lukiessa ja kesäkuun alku niitä tehdessä. Pääsykokeet käänsivät väkisinkin katseen tulevaan, pistävät ajattelemaan ja unelmoimaan. Okei, tunnustan, vähän myös stressaamaan. Jännitän heinäkuun alun tuloksia, unelmoin syksystä toivottavasti opiskelijana ja stressaan, mitä sitten teen, jos en kouluun pääsekään.

En oikein koe kesän vielä alkaneen. Ei voi olla kesä jos mittari on alle parinkymmenen. Missä lämpö, rantakelit, mansikat?! Ehkäpä siksi mun kesähaaveilu on jäänyt vähän vähemmälle, mutta viime päivinä auringon kuitenkin paistaessa sinnikkäästi aamuisin verhojen raosta ovat ajatukset kääntyneet myös hieman opiskeluhaaveiden ja työn ulkopuolelle – enhän halua kesän lipuvan huomaamatta ohitseni stressatessa ja syksyä odotellessa. Olen maailman epäjärjestelmällisin ihminen, joka unohtaisi ja hukkaisi varmaan itsensäkin ilman kalenteria. Ehkäpä siis parasta lyödä jo muutamat kesäsuunnitelmat konkreettisesti mustalla valkoiselle. Ettei vain unohda elää kesää 😉

1. Aion juoda itseni humalaan.

En kaatokänniin, vaan iloiseen hiprakkaan. Believe it or not, vaikka alkuvuodesta tuli vasta 20 vuotta mittariin, mä en enää juuri biletä. Suurin syy on rahan ja ajan puute, mutta olen myös huomannut, että mitä pidempi aika edellisestä illanvietosta on tullut kuluneeksi, sitä suurempi kynnys on vaihtaa verkkarit mekkoon ja repiä itsensä sohvalta ihmisten ilmoille. Kesältä odotan pitkiä, iloisia ja yllätyksellisiä iltoja. PMMP:n sanoin: ”Tälläistä on ehkä olla nuori: kerrankin unohtaa kaikki se vakava mitä on huomenna ja vittu ikinä.”

2. Aion käydä kotimaassani jossakin kaupungissa, missä en ole ennen käynyt.

Hanko (koska vadelmavene), Vaasa, Kotka, Oulu, Rovaniemi, Porvoo… Olen matkustanut hävettävän vähän kotimaassani. Ihanteellisin skenaario olisi roadtrip Suomen ympäri, mutta saa nähdä ehtiikö, riittävätkö rahat ja onko auto yhteistyössä (miksi auto hajoaa aina silloin kun sitä tarvisi eniten?). Suositelkaa siis kaupunkeja ja antakaa vinkkejä must-do-jutuista, ruokapaikoista ja chilleistä mestoista.

3. Aion katsoa auringonnousun.

Tämä nyt on perinteinen, mutta myöskin pakollinen jokakesäinen tapahtuma. Baarista taksilla rantaan, kallion huipulle istumaan, kainalo ja kalja. Kiireetön kävely kotiin syvällisten keskustelujen saattelemana. Täydellistä.

4. Aion elää grilliruualla, tuoreilla kasviksilla ja jäätelöllä.

Need to say more?

5. Aion olla stressaamatta pömppömahastani, valkoisista sääristäni ja satunnaisista finneistä.

Ketään ei oikeasti kiinnosta. Kesti näköjään kaksikymmentä vuotta ennenkuin sen ymmärsin. Ja vieläkin pääsee välillä usein unohtumaan.

6. Aion kuitenkin opetella liikkumaan.

Nyt luulette, että kumoan edellisen kohdan tällä. Ehei, en aio opetella liikkumaan ulkonäköni vuoksi (niin varmaan), vaan terveyteni, jaksamiseni ja mielialani. Liikun erittäin epäsäännöllisti ja olen urheilulajironkeli. Koska kesällä ei ole normaalisti tekosyytä ”huono ilma” (kesähän ei ole vielä alkanut – eihän?), aion etsiä itselleni sopivan urheilulajin (tai vaikka pari) ja opetella liikkumaan säännöllisesti. 

7. Aion viettää kokonaisen päivän uimarannalla.

Päälle bikinit ja kevyt mekko. Laukkuun villatakki illaksi, pyyhe, syötävää, juotavaa, kajarit, pelikortit, urheiluvälineitä. Mukaan iso porukka ystäviä. Siinähän se päivä sitten kuluikin.

8. Aion pakastaa.

Mua on koko talven kaduttanut, etten pakastanut viime kesän makuja talteen pimeimpiä hetkiä varten. Siksi lupaan, että tämän kesän jäljistä pakkanen on täynnä mansikoita, vadelmia, raparperia, kesäkeittoa (onnistuuko sen pakastaminen?) ja muita ihanuuksia. 

9. Aion pyöräillä.

En tiedä onko kellään muulla ollut tälläistä naurettavaa ongelmaa teininä: pyöräily on noloa. Mitään loogista selitystä en ole tähänkään päivään menessä keksinyt tälle teini-iän pyöräilyboikotilleni. Se nyt vain oli noloa. Paljon mielummin kävelin puoli tuntia määränpäähän kuin polkaisisin sinne viidessä minuutissa. Kaupunkiin muuttaessani päätin kuitenkin raahata pyörän varmuuden vuoksi mukaan, ja jopa ajoittain voitin itseni ja pyöräilin muutaman kilometrin matkan bussipysäkille. Nyt olemme muuttaneet hieman kauemmaksi, eikä aamuminäni ole vielä oikein innostunut ajatuksesta pyöräillä pysäkille (toim.huom.: lue aiempi postaukseni aamuista). Pyöräraukkani on ollut parvekkeella lähinnä pyykinkuivatustelineenä, mutta tänä kesänä siihen tulee muutos. Aion aloittaa harrastuksen vapaapäivinäni ja pyöräillä kaikessa rauhassa hevostallille. Tämän harjoituksen aikana mies on toivottavasti kunnostanut oman pyöränsä, ja voisimme seuraavana harjoituksena aloittaa yhteiset pyöräretket. Uimarannalle, appivanhemmille saunomaan, Pyynikin näkötornille, omille vanhemmilleni naapurikuntaan… Loppukesästä kuntoni ja intoni on toivottavasti kohentunut siihen malliin, että uskaltaisin ehdottaa aamuminälleni bussipysäkille ja yritykselleni pyöräilemistä.

10. Aion olla spontaani.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä lupaan olla tänä kesänä spontaani. Ikä on tehnyt musta vähän liian mukavuudenhaluisen ja järkevän (huoh, puhun kuin keski-ikäinen) – ”huomenna on töitä”, ”siellä on kylmä”, ”ei jaksa” jne. Tänä kesänä aion lähteä empimättä, liiemmin ajattelematta ja positiivisella asenteella mukaan kaikkeen, mitä ehdotetaan (okei, ehkä terassikierros ja seuraavan päivän aamuvuoro -combo jätetään kuitenkin väliin). Yöuinnit, sunnarit, extemporereissut ja jatkot – I’ll be waiting for you!

Ei sen suurempia suunnitelmia. Mulle tärkeintä kesässä on kiireettömyys, pitkät illat ja valoisat yöt, ulkona hengailu, ystävät, jäätelö ja iloinen mieli. Muuta ei täydelliseen kesään tarvita.

Translation: Summer, I’m ready for you. Not expecting too much – just the long nights, friends and ice cream. 

All pictures from Pinterest