Tällä hetkellä rakastan ja olen onnellinen. Tällä viikolla olen paininut epävarmuuden ja itsetunto-ongelmien kanssa, vaikka yleensä olen melko itsevarma ihminen. Tai ehkä olen vain ihminen, joka piilottaa epävarmuuden kovan kuoren alle. 

Itsevarmuus on monimutkainen asia, joka koostuu monesta osasesta. Lähinnä se näkyy rohkeutena olla oma itsensä ja uskona omaan itseensä. Kun itsevarmuus horjuu, se on aika lamauttavaa. Huomasin sen tällä ja viime viikolla. Äänekkäästä ja hymyilevästä tytöstä tuli hetkeksi varjo. Mistä se johtui? Sitä en osaa sanoa. Ja onneksi se meni ohi, oikeastaan tänään. Tänään koko viikon ja viime viikon ahdistus purkautui koulussa tilanteessa, jollaisista olen yleensä selviytynyt hyvin. Tällä kertaa kuitenkin lamaannuin ja teki mieli käydä itkemään. Sanottakoon, että oli kyse eräänlaisesta väittelytilanteesta. Sen jälkeen pystyin kuitenkin pitkästä aikaa nauramaan itselleni ja olemaan miettimättä sen enempää mitä muut minusta ajattelee. Kummallista, että tällainen ahdistava tilanne helpotti ahdistustani. Tilanne, jossa oikeasti epäonnistuin ja luovutin. Kuulin jopa erään ihmisen sanovan, ettei hän ole koskaan nähnyt minun luovuttavan. Ehkä välillä on hyvä luovuttaa, antaa periksi. 

On todella ahdistavaa tuntea itsensä huonommaksi kuin muut. Mutta kai kaikki tuntevat joskus niin. Kuuluu kuvioon. Ja jos ei voi kenellekään puhua, niin asia ei helpota. 

Mutta nyt olen onnellinen. Saan huomenna poikaystäväni taas armeijasta lomille. Pääsen jakamaan jollekin kaikki elämän pikku murheet. 🙂