Yle kirjoittaa uusista hyväksytyistä pohjoismaisista ravitsemussuosituksista. En ole varma mikä näissä on uutta, vaikuttaa aika samalta kuin aiemminkin:

Televisiouutisissa jo Helsingin Sanomien uutisen, jossa superfoodistien suosima kookosöljy teilattiin täysin, asiantuntijana esiintyntyt Ursula Schwab lopuksi naurahtaa ja sanoo, että voi kuluttaja parkaa tilanteessa, jossa rasvojen ja koko ravitsemuksen ympärillä vellova keskustelu on niin vaikeaa ymmärtää. No niinpä. Ketä tässä pitäisi uskoa? Mielestäni kannattaa myös ottaa huomioon, että ravitsemussuositukset ovat aina myös kompromisseja ja suunnattu koko väestölle. 

Itse olen ottanut omassa ruokavaliossani suunnan kohti ”paleompaa” jo keväällä: ei juuri lainkaan sokeria, paljon käsitykseni mukaan hyviä rasvoja avokadosta, pähkinöistä ja siemenistä, kookosöljystä, enemmän proteiinia ja paljon kasviksia ja marjoja, sekä hedelmiä. Vältän kaikkia viljoja, paitsi kauraa, enkä käytä maitotuotteita.

Pyrin pitämään ravintoni makrot zonea mukaillen 30% rasvaa, 30% proteiinia ja 40% hiilihydraatteja kaltaisena. En mittaa mitään, syön aina kun olen nälkäinen ja lopetan kun olen kylläinen. Oma oloni on ollut tähän mennessä varsin hyvä, vatsa ei kipuile ikinä kuten joskus aiemmin ja olen laihtunut kevään aikana kahdeksisen kiloa, ja lihasmassani on varmasti lisääntynyt, vaikken olekaan missään mittauksissa käynyt. Ja jos välillä mieleni tekee syödä jotain mikä ei varsinaisesti näiden speksien sisäpuolelle satu, niin syön. 

Mikä tässä koko rasvakeskustelussa erityisesti mietityttää on se, että missä vaiheessa rasvoista tuli niin pahoja? Itse olisin taipuvainen uskomaan, että suurin osa ihmisistä syö rasvoja ihan liian vähän.