Itku pitkästä ilosta

Blogissa on ollut muutaman viikon tauko. Pääsiäiskiireet. Vappukiireet. Jamitänäitäsyitänyton. Totta puhuakseni suurin syy on ollut alakulo, joka on vähän imaissut mukaansa viime aikoina.

Edellisen viikon (vko 16) liikunnat vielä menivät normaaliin tapaan. Kävin koiralenkkien lisäksi kolmesti salilla, kerran kävely-hölkkä-kävely -lenkillä ystäväni kanssa, kahdesti pienellä hölkällä itse, pyöräilin ja HIIHDIN vielä 23. ja 24. huhtikuuta! Mieheni setä tiesi kertoa, että perheen mökkijärven jää on yhä melkein 60-senttistä teräsjäätä, joten minähän kaivoin sukset takaisin varastosta ja nautin luistelusta jäällä. Parasta, ja hymy oli herkässä.

uusihiihto.jpg

 

Tuntui kyllä tosi omituiselta, kun olin juuri pyöräillyt, kävelin monot jalassa nurmikon poikki jäälle ja pistin sukset jalkaan. Joku uusi muoto triathlonista? Viimeisen luistelulenkin jälkeen totesin, että ehkä hiihtokausi nyt todella oli tässä, sillä upposin rannassa polvia myöten veteen. Onneksi olin lähellä mökkiä ja puusaunan kiuas kutsui jo löylyihin.

Sitten alkoivat hankaluudet. Tulin kipeäksi. Olin koko viime viikon tosi flunssainen, huonovointinen ja väsynyt. Alkuviikosta oli pientä lämpöä, mutta nyt kun jäljellä on enää käheä ääni, olen kallistumassa allergiaoireiden puolelle. Eli ei ehkä sittenkään flunssaa, vaan allergiaa. Kiva. Liikuin viime viikolla vain muutaman pakollisen koiralenkin verran. Muuhun ei ollut energiaa, eikä oikein kykyäkään, sillä polvet ja toinen käsi tuntuivat kipeiltä. Vappuaattona polvikipu yltyi niin kovaksi, että toisen jalan pienikin liikuttaminen sattui tosi paljon. Kivun lisäksi uin syvissä vesissä muutenkin. Liikkumattomuus harmitti ja mieleen tulvi kaikenlaisia ajatuksia. Kenelle yritän esittää liikunnallista? Ihan turhaan yritän, kun päädyn kuitenkin samaan lähtöruutuun. Olenko ihan tyhmä, kun haluan juoksemalla riskeerata muun liikuntakyvyn? Oli ristiriitainen olo. Olen haaveillut pitkään juoksemisesta ja saanut pienillä hölkkälenkeillä maistaa sitä mahtavaa tunnetta, mihin mikään muu laji ei pysty. Ei edes hiihto, vaikka se lähelle pääseekin. Mutta fysiikka ei kestä sitä, mitä mieli haluaisi tehdä. No, miksi olet syönyt itsesi tuollaiseksi porsaaksi?

Ei auttanut muu kuin mennä eilen lääkäriin. Tuomio: polvijänteen tulehdus. Seuraukset: Työreissujen peruuntuminen tältä viikolta, sillä en pysty ajamaan. Onneksi pystyin tänäänkin olemaan jonkin verran koneella ja edistämään töitä muutoin (ja tätä blogia).

saikku.jpg

Kylmää, kohoa, lääkettä, liikuntaa ja lepoa sopivassa suhteessa, niin vaivan pitäisi ajallaan helpottaa. Hyvä uutinen on tietenkin se, että mitään isompaa ei ollut mennyt rikki. Lääkäri oli tosi mukava. Hän yritti varovaisesti ehdottaa, että vaihtaisin hölkän sauvakävelyyn. Tuhahdin ja totesin, että mitäs jos pyytäisin sinua vaihtamaan Mersun Ladaan. Mies nousi seisomaan ja heilutti käsiään ääriasentoihin (sauvakävelyä demostroiden) ja yritti vakuuttaa, että kyllä sinä saat saman tunteen tehokkaasta sauvakävelystä kuin juoksemisesta. Luovutti sitten: ”No, jos aloittaisit enintään sadasta metristä ja etenisit sitten hissukseen?”. Ei saarnaa ylipainon tuhoista, pelottelua menetetyistä polvista ja lonkista tai ateriarytmin piirtämistä paperille. Silti keskustelumme oli hyvää ja ymmärsin, että tulehdus olisi voinut tulla joka tapauksessa, mutta tuskin ylipaino sitä ainakaan parantaa. Varasin ajan myös fysioterapeutille, joka lohdutti, että laitetaan polvea tukevat lihakset kuntoon, niin pääset jatkamaan hölkkäämistä. Olen kuitenkin nyt päättänyt, että yritän olla hölkkäämättä tänä kesänä ja sen sijaan keskityn lihasten vahvistamiseen, painon pudottamiseen ja yritän saada endorfiinikuohuja muista lajeista. Mutta tämä ei jää tähän. Se kesäinen juoksutapahtuma olkoon edelleen tavoitteeni ja vielä joskus minä siihen pääsen! Nyt pidän tärkeämpänä sitä, että säilytän liikuntakykyni, sillä on todella turhauttavaa, kun ei pysty edes pyöräilemään tai kävelemään normaalisti. Tämän jälkeen arvostan tavallista köpöttelyäkin ihan uudella tavalla. 

jalkavammaiset.jpg

Sellainen koira kuin emäntä? Myös vanhempi koirani on jostain syystä ontunut toista etujalkaansa. Sympatiasta? Mies kyyditsi meidät rantaan nauttimaan hapesta ja aurinkoisesta säästä ja hakemaan vähän piristystä.

Miten sinä pääset yli loukkaantumisista tai muista liikkumiseen tai syömiseen liittyvistä pettymyksistä?

 

hyvinvointi terveys mieli liikunta
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *