Laskettelu + paino, ratsastaminen + paino…
Alkuviikolla, kun ulkona oli vielä kevät ja lenkkipolut olivat paikoin jo sulaneet, kävin lenkillä lempipaikassani. Vain vajaan kilometrin päässä kotiovestani avautuu maanpäällinen paratiisi: kaunis männikkö nuolee järven ja lampien rantoja. Paikka on satumaisen kaunis ja rauhoittava. Talvisin siellä on ladut ja kesäisin voi kirmailla polkuja tai pururataa pitkin. Koska paistoi aurinko ja olin kaikin puolin tosi hyvällä tuulella, innostuin yhdellä lenkillä jopa hölkkäämään. Hölkkäsin ylös ja alas rinnettä, kävelin kunnes hengitys oli tasaantunut ja menin uudestaan. Tuntui kevyeltä ja hyvältä. Talven hiihtolenkit olivat selkeästi nostaneet kuntoa vuoden takaisesta. Jee, hyvä minä.
Mutta oli siellä männikössä vähän synkempiäkin ajatuksia. Mietin, että uskallanko tai voinko minä hölkätä vai pitäisikö tyytyä kävelyyn, vaikka hölkkääminen tuntui hyvältä, eikä minua sattunut mihinkään.
Ajatukset kumpusivat parin vuoden takaa, jolloin kokeilin juoksemista pururadalla. Otin tavoitteekseni alkuun juosta yhden kilometrin, hyvällä tekniikalla. Ensimmäinen kokeilu päättyi kesken kaiken nivelsiteiden venähtämiseen. En tosin telonut itseäni juoksulenkillä, vaan astuin kävellessä pieneen kuoppaan. Se riitti vanhan vamman uusiutumiselle. Seuraavana keväänä, kun koipi oli kunnossa, innostuin juoksemisesta uudestaan, mutta sain polveni ja penikkani niin kipeiksi, että oli nöyrryttävä ja lopetettava. Harmitti ja harmittaa, sillä juokseminen – erityisesti yhdessä mukavassa kesätapahtumassa – on ollut pitkään haaveenani.
Näihin rajoittaviin ajatuksiin olen törmännyt tänä talvena muutenkin. Olen googlettanut ainakin sanaparit laskettelu + paino sekä ratsastus + paino. Molemmat lajit ovat haaveitani, mutta ihan ensimmäinen ajatus on ollut voinko minä. Ja vaikka en sitä millään haluaisi myöntää, niin kaikkea en voi painoni vuoksi tehdä. Olen liian painava hevosen selkään ja on todennäköistä, että juoksemalla vahingoittaisin itseäni.
On viisautta mennä fysiikan ehdoilla, sillä kyllä meille ylikilojen liikuttajille lajivaihtoehtoja piisaa. Rajoitteet ovat useammin korvien välissä kuin todellisia, joten annetaan palaa! Minä pistän nämä kolme lajia (juokseminen, ratsastaminen ja laskettelu) haavelajilistalleni ja annan niiden toimia motivaattoreina itselleni niin kauan, kunnes pääsen niitä oikeasti harrastamaan. Se päivä muuten tulee vielä.
VIIKON 13 SPORTTAILUT
(Kiireinen työviikko, paljon päivämatkustelua ja loppuviikolla jäätävä migreeni.)
Maanantai
Iltalenkki koirien kanssa
Tiistai
Lihaskuntojumppa salilla (ei perinteinen salitreeni)
Iltalenkki koirien kanssa
Keskiviikko
Iltalenkki koirien kanssa
Torstai
Aamulenkki koirien kanssa + mäkispurttailut männikössä
Iltalenkki koirien kanssa
Perjantai
Iltalenkki koirien kanssa
Lauantai
Kävelylenkki (veljen tyttöystävän) hevosen kanssa
Sunnuntai
–
Ensi viikosta on tulossa jännittävä, sillä teen paluun paikkaan, jossa en ole säännöllisesti liikkunut sitten… no, useamman vuoden. Nyt lähdetään nitistämään omia mörköjä ja yritetään saada vanha suola janottamaan. Jännittää!
