Riita, joka vapautti liikkumaan
Luonnonihmeitä ihmettelemässä pääsiäisenä.
Ystäväni laittoi viestiä ja pyysi mukaansa jumppaan. Olin ehtinyt jo sopia illalle muuta ohjelmaa, mutta olisinko mennyt muutenkaan? Todennäköisesti en. Hän on pyytänyt minua mukaansa aiemminkin, laihoin tuloksin. Laitoin ystävälleni viestin, että ainakaan kuukauteen-pariin minusta ei nyt saa jumppakaveria, sillä haluan ”sisäänajaa” salitreenit säännölliseksi ennen uusia lajeja.
Se oli virallinen selitykseni, johon itsekin uskoin. Mutta ystäväni ei jättänyt asiaa siihen. Hän kysyi, onko hänessä jotain vikaa, kun en halua liikkua hänen kanssaan. Siinä vaiheessa herneenpalko meni minun nenääni ja kommentoin, että kaikki ei aina liity sinuun. Tuosta seurannut keskustelu ei ollut kovin kivaa puolin eikä toisin ja taisimme molemmat olla jossain vaiheessa sitä mieltä, että toivutaankohan tästä enää…
Loukkasin ystävääni kysymällä, miksi hän haluaa niin palavasti liikkua kanssani. Minun silmissäni hänellä on jo paljon liikunnallista seuraa ja olin kokenut houkuttelut välillä painostuksena. Tuntui, että ystävyytemme on kiinni siitä, että en lähde hänen kanssaan liikkumaan.
Miksi en sitten ole lähtenyt? Tuo keskustelu sai miettimään syitä rehellisesti. Niitä on niin paljon, että numeroin ne (hymiö).
- Minulla on ollut päällekkäistä menoa (sen taakse on ollut helppo mennä).
- Olen iloinnut tähän asti saavutetusta, enkä ole halunnut liikkua enempää kuin mitä pt:n kanssa on suunniteltu. En ole myöskään halunnut kokeilla uusia lajeja, etten menisi ojasta allikkoon. Turha pelko?
- Ja sitten tulee ne ehkä oikeat syyt. Liikunnallinen itsetuntoni on ollut pirstaleina ja olen tuntenut paljon riittämättömyyttä. Että en pysty samanlaisiin liikuntasuorituksiin kuin monet muut ja että minun pitäisi tehdä muiden mielestä enemmän tai kovemmin, että olisin uskottava liikkuja. Olen usein ajatellut, että kunhan nyt kuukauden-pari treenaan tätä ja tätä, niin sitten ehkä kehtaan lähteä jonkun kanssa lajia harrastamaan.
- Häpeä omasta kuntotasosta ja itsesääli: ei minusta ole kenenkään liikuntakaveriksi ja eivätkö ihmiset tajua, etten tämän kokoisena pysty samaan kuin he? ÄLKÄÄ PYYTÄKÖ MUA MIHINKÄÄN, PRKL.
- Sitten se isoin syy. Pelko paniikkikohtauksista. Mitäs jos sykkeen nousu laukaisee paniikkikohtauksen? Halusin liikkua yksin entistä palavammin, kun paniikkikohtaukset tunkeutuivat liikuntahetkiini. Kuten ekassa postauksessa kerroin, pahin painajaiseni olisi, että saisin jonkin kohtauksen ihmispaljoudessa tai vaikeassa maastossa ja kukaan ei pystyisi auttamaan minua painoni vuoksi. En haluaisi, että kukaan ystävistä joutuisi todistamaan sellaista. Paniikkikohtaus tai lähestyvä sellainen tuntuu tosi epämiellyttävältä, enkä halunnut urheilla sinnitellen kenenkään kanssa. Itse paniikkikohtaus nostaa sykkeen (ja sykkeen nousu on aiheuttanut paniikin, hankalaa) ja vie lihakset maitohapoille. Miten voisin ottaa riskin, että noin kävisi, sillä häpeäisin silmät päästäni, jos joutuisin selittämään jollekin hätääni, että en nyt pääse eteen- enkä taaksepäin, mutta tähänkään en voi jäädä. Minusta tuntui, että jos haastaisin itseni ystävän seurassa liikkumaan, se olisi varma paniikkikohtaus ja aiheuttaisi takapakkia.
No, arvaatte varmasti, miltä ystävästä tuntuu, kun hän haluaa vilpittömästi liikuntakaverin ja minä maalaan sen miljoona teoriaa hänen motiveistaan (vaikka en niitä henkilökohtaisiksi tarkoittanut). Onneksi hän oli niin fiksu, että pystyi jatkamaan keskustelua ja lopulta istuimme saman illallispöydän äärellä pari päivää myöhemmin.
Ja mitä sitten tapahtui, olikin HURJAA! Siitä seuraavassa postauksessa.
Meidän erimielisyytemme laukaisi mun pään sisällä ison myllerryksen ja olen tosi kiitollinen ystävälleni ilman puhdistamisesta. Oivalsin paljon. Rajat ja raajat – tai no ainakin ne ekat – on tehty rikottaviksi ja minä aion pystyä siihen NYT. Koen, että meidän riita vapautti minut nauttimaan liikunnasta ja liikkumisesta. Minun ei tarvitse patoa kurjia fiiliksiä sisälläni ja kasvattaa niitä tulivuoren kokoisiksi mönteiksi. Ennen kaikkea haluan uskaltaa elää tälläkin saralla NYT.
Tykkäätkö sinä liikkua yksin vai yhdessä? Miksi? Liittyykö sinun liikkumiseesi häpeää tai estoja?
VIIKON 15 SPORTTAILUT
Maanantai
Koiralenkki
Tiistai
Kuntosali
Koiralenkki
Keskiviikko
Kuntosali
Torstai
–
Perjantai
Koiralenkki
Lauantai
Kuntosali
Koiralenkki ja juoksukokeilua (tästäkin oma postaus)
Sunnuntai
Pitkä lenkki koirien kanssa luontopolulla ja juoksukokeilua