The summer takes you back into my heart
Heipsan!
Koitin tässä muutaman päivän ajan olla postailematta, mutta nyt en pysy enää pöksyissäni, niin PAKKO tulla tänne päivittelemään! Elikkä siis, aloitan varmaan nyt ihan tuosta lauantaista. Lauantaina siis alkoi loma meillä lukiolaisilla ja ylioppilaat pääsivät viettämään ehkä yhtä ihaninta päivää elämässään, onnea suuresti teille! En malta odottaa sitä päivää, kun itselläkin tuo lukioelämä päättyy, voi että.. ajatuskin saa hymyilemään ja unelmoimaan siitä hetkestä. Paitsi onhan sen verran ihania hetkiä kokenut lukion aikana ja tutustunut moniin hyviin tyyppeihin, että ikävähän siinä tulee, turha sitä kiistämään. Nyt kuitenkin takaisin asiaan! Lauantaina haettiin todistukset ja stipendit, ja niiden jälkeen oli ylioppilaiden lakitus. Tosin siihen kuului paljon muutakin, mm. koulumme bändin esityksiä, puheita ym. Koko sessiohan olisi kestänyt sen kaksi tuntia, mutta alkoi jo tunnin aikana käymään hieman tylsäksi se istuminen (ja se nälkä…), joten päätettiin yhden kaverin kanssa hipsiä sieltä pois. Vaikka se ei ollutkaan kiellettyä, niin olo oli kuin murtovarkaalla, haha. 😀 Ja korkokengätkin kopisivat lattiaa vasten niin, että ajattelin sen kaikuvan saliin asti. Toivottavasti ei kuitenkaan.
Hain auton, laitoin musiikit täysille ja iloitsin loman alkua. Kotiin päästyäni napsin parit kuvat tänne laitettavaksi, korjasin nestetasapainoni ja valmistauduin iltaa varten.
Tällaisena näyttäydyin aamulla! Tykkään aivan mielettömästi käkkäristä hiuksista, ja mielestäni ne muutenkin sattuvat miulle aika hyvin, vaikka itse sanonkin. Hiuksetkin näyttää näin paljon paksummilta! Edellisenä iltana suihkun jälkeen muutamat letit päähän, ja voilà, jo aamulla pääsee hiihtelemään ulkona seksikkäänä pörröpäänä. Olihan sen nyt pakko lisätä vielä pihalta kerätty (…kaupasta) kukka päähän.
Ja tämä tyttö sai STIPENDIN!! Sain kyllä tietää tuosta jo perjantaina, kun venäjän opettajani paljasti sen, hihi. :) Kyllähän tuosta sai ihan mukavat rahatkin, eikö? Olen kuitenkin niin surkea rahan käyttäjä (ainakin omien), että se seteli makoilee vielä lompakossani varmaan seuraavat 50 vuotta. Kuten kuvassa näkyykin, ostin itselleni elämäni ensimmäiset, ja kyllä, ENSIMMÄISET tekoripset. Olin ihan fiiliksissä, kun avasin tuon paketin, mutta se sitten jäikin siihen..Avasin liiman korkin, ja huomasin reiässä olevan kalvon. Yritin tehdä sitä pientä reikää siihen, mutta huhhuh miten vaikeaa se oli! Ei meinannut tulla reikää, ei sitten millään. Vihdoinkin, kun sain rikottua kalvon: SPLÖRTS! Mustat liimat räjähtivät käsilleni, osa meni hiuksiin ja valkoiselle pöydälleni. Ai j*malauta! Juoksin vessaan puhdistamaan itseni ja hain märkää paperia siivotakseni pöydän. Onnekseni pienessä putelissa oli vielä liimaa big bangistä huolimatta. Noh.. aloitin ripsienlaitto-operaation, mikä loppujen lopuksi meni päin… mäntyä. :) Ripset ei meinannut pysyä millään, eivätkä ne asettuneet luonnollisen näköisesti. Löin hanskat tiskiin ja jätin vain silmäkulmiin kaksi tupsua. Ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun sähellän tekoripsien kanssa.. No, onhan ne omatkin ihan kivat, ja onneksi myös suhtkoht pitkätkin.
Iltaa varten tein itselleni tummemman silmämeikin ja sama kukkakin jopa pysyi päässä. Olin tuossa vaiheessa jo pienoisessa hiprakassa, ja senhän huomaakin silmistä.. Miun paras kamuli tuli meille illemmalla, ja suunnattiin yhdessä terassille, jossa tavattiin sitten lisää meidän kavereita!
Nesteytys kohdillaan. ;) Oli kyllä tosi kiva istuskella kavereiden kanssa terassilla, kun ilma oli odotettua parempi! Ja onhan sitä nyt kesän myötä tullut koettua useampiakin terassihetkiä, heh. Elikkä siis, oltuamme terassilla muutaman tunnin, lähdimme sieltä kiertelemään ja matka päätyikin myöhemmin erääseen baariin. Pelasimme ”Isäntä vastaan emäntä” -lautapeliä ja oli kyllä hauskaa! Paitsi jos oikein muistan, niin miun nappula ei edennyt lähtöruudulta mihinkään suuntaan.. paitsi tuli ehkä vähän huijattua joissain kohtaa, hups. Ilta jatkui mukavasti, jotkut lähti, jotkut tuli. Sitten joskus kahden maissa lähdettiin loputkin ja päädyin johonkin metsään istuskelemaan. Se paikka oli sen verran korkealla, että näkymät alas oli huimat! Taivas oli kauniin värinen ja Saimaakin heijasteli oranssin ja punaisen sävyjä. Sitten olikin aika jatkaa kävelyä kotia päin. :(
Kotimatkat on ikävimipiä, ei yhtään tekis mieli mennä! Sainpahan ainakin nätin maisemakuvan ikuistettua. :) Miun kotimatka koostuu pääosin veden vieressä kävelemisestä, joten kyllähän sitä ympärilleen tykkää katsella! En tosiaankaan tiedä, miksi otin tuon ylemmän kuvan, mutta what ever. :D Saapahan jonkinnäköisen käsityksen vaatetuksesta, kun ei muun illan aikana oikein kuvia muistanut ottaa. Pirtsakat vaalean vihreät housut ja fuksian värinen läpinäkyvä paita, tosi kiva yhdistelmä! …Ainakin omasta mielestä. Selvisin kotiin hieman ennen kolmea, pesin meikit pois ja kävin pehkuihin. Aivan mahtava tunne, kun painaa päänsä tyynyyn ja vetää viileän peiton päälleen. Varsinkin, jos lakanat ovat vasta pestyt, ahh.
Maanantain ostokset, joista olen enemmän kuin tyytyväinen. Olin etsinyt jo jonkin aikaa itselleni maksimekkoa, ja löysin Seppälän sivuilta ihanan leopardikuvioisen mekon. Perjantaina yritin etsiä tätä, mutta en löytänyt, damn. Maanantaina kävin taas Seppälässä, ja johan! Siellä se odotti miuta, ja pystyin melkein kuulemaan kuinka se kuiskasi kaipaavasti nimeäni ”Julia, Juliaaa, ota minut”, okei okei, mitä? Olen niin onnellinen, että se on nyt miun! En ole vielä sitä käyttänyt, mutta eiköhän sekin päivä vielä joskus koita. ;) Tuo neonpinkki solmittava paita on myös Seppälästä, ja se onkin ollut päälläni jo muutaman kerran. Tuo näyttää niin kivalta ruskettunutta ihoa vasten ja on muutenkin rennomman tyylinen. :) Hameet ovat H&M:stä, ja juuri sopivia kesäkäyttöön! Ihastuin niin tuohon harmahtavaan hameeseen ja tuossa helmassakin on niin nättiä kuviointia! Jotain hieman erilaista miunkin vaatekaappiin! Viimeisin, mutta ei vähäisin: kengät. Dinskosta ostetut korkokengät ovat mukavat jaloissa (siihen asti kun alkoin hiertää, mutta niinhän ne uudet kengät tekeekin) ja näyttävät siroilta. Kuva ei vain oikein onnistu ilmaisemaan niiden ihanuutta, harmi. :(
Jos nyt palataan aikaan ennen shoppailua, niin aamulla heräsin järkyttävään kutinaan. Hyi kamala, että järkytys oli suuri, kun näin jalkapöytäni. Olen allerginen hyttysenpuremille, joten ne paisuvat aivan hirveän kokoisiksi ja hohtavat tulenpunaisina kilometrien päähän. Tämä vaihe tuli pari tuntia kuvan ottamisen jälkeen.. Välillä puremat näyttivät pikemminkin jonkin ”kuoletpiannokkosrokon” aiheuttamilta paiseilta.. Onneksi nyt tilanne on jo hieman parempi, ja nämä näyttävät enemmänkin joiltain ylisuurilta luomilta.. :) Sh*t. NYT ILOISIMPIIN ASIOIHIN! Otettiin päivällä äitin kanssa aurinkoa parvekkeella, missä on siis aamupäivästä iltaan asti yli 30°C. Tuleehan siellä rusketuttuakin oikein kunnolla, mutta kun ei tuulahdustakaan sinne tule, niin onhan se aika tuskasta välillä. Onneksi kylmä juoma viilentää mukavasti! Meidän parvekkeelta on aivan mahtavat näkymät, nimittäin Saimaa! Kyllä sitä kelpaa katsella pidemmänkin aikaan, kesäisin. Ajateltiin viettää vielä muutamat minuutit parvekkeella parin tunnin auringonoton jälkeen ja huomattiinkin kaksi hanhea veden äärellä. Siinä me sitten ihastelimme niitä kaunokaisia, kunnes yksi pirun lokki saapui paikalle. Se syöksähteli jatkuvasti hanhia päin, keikkui puolelta toiselle ja pikkuiset vain vähän kallistelivat päitään. Kirottiin äitin kanssa lokkia ja välillä kyllä kävi mielessä, että kohta sitä menee tuonne ulos tähtäilemään kivillä, sen verran ärsytti sen parkujan hommat! 5 minuutin päästä lokki onneksi luovutti ja huomasimme, että hanhet kävelivät pihalle päin. Miun ja äitin keskustelu oli siinä vaiheessa tällaista: Mennäänkö ruokkimaan?! No en mie tiiä, pitäiskö? Joo joo, mennää nyt! Ai mennää vai, oikeesti? Siis tottakai mennää! No mennää vaa!
Vaatteet päälle, kengät jalkaan, kamera ja leipä kouraan, niin johan siinä jo pingottiin pihalle! Ensin ”vaanittiin” hanhia, koska eihän sitä tiedä, miten kesyjä ne ovat. Hetken päästä tilanne oli seuraava: Äiti heitteli leivän palasia ja mie kuvailin ihan innoissani. Etäisyyttä meillä ja hanhilla oli alle metri, eli tosi kesyjä oli! Ihmiset kävelivät ohi, ja katselivat ihastuneina. Hanhet eivät edes häiriintyneet vierestä lähtevästä autosta. Välillä vaikutti siltä, et muut ajattelivat hanhien olevan meidän omia, haha. :D Kyllähän meillä kävi parikin kertaa mielessä kaapata nuo suloiset otukset kotiin! Okei, pakko myöntää, että nyt vähän harmittaa kun sitä ei tehty… :( Oli jännää katseltavaa, miten tuo pariskunta (kai?) käyttäytyi syödessään. Toinen etsi ruokaa ja naposteli sitä vähän väliä, kun taas toinen vartioi kaula pitkänä taivasta. Lopulta ohjattiin hanhet takaisin järvelle päin, koska ei haluttu niiden jäävän pihalle, josta saattoivat kävellä jopa autotielle. Leipä oli loppunut, joten tyydyttiin hellyttelynimiin. :D Ei ollut ihan tehokkain tapa, kun ei puhu hanhea, mutta kyllähän sekin sitten lopulta tuotti tulosta! Hanhet pääsivät veteen ja uiskentelivat pois. Miun kamerassa on varmaan 100 kuvaa niistä.. Voi hellanlettas!
Tiistaina menin yhden kaverin kanssa yhden aikoihin rannalla, ja kyllähän siellä se 4 tuntia vierähti aika nopeasti! Oli ihanaa, kun pieni tuulen värähdys aina välillä vilvoitti mukavasti, eikä missään vaiheessa edes ollut mitenkään erityisen kuuma. Rusketus tarttui hyvin, ja ehkä vähä liiankin hyvin selän ja… pyllyn kohdalta. :) Olo olikin sitten illemmalla kuin jollain kärtsähtäneellä makkaralla, apua sitä tuskan määrää. Illalla menin saman kaverin kanssa terassille parille, ja minä nero istuin selkä aurinkoon päin, jolloin paloin vielä pahemmin. Onneksi on hydrocortisonia!
Auts.
Eipä miulla tässä varmaankaan muuta erikoista noista päivistä ole! :) Tänään kävin kaupungilla ja pitihän se jätskikin ostaa. Sehän kuitenkin kuuluu kesän jokapäiväiseen ruokavalioon, vai mitä? ;) Piti kyllä vähän ajan jälkeen pyöräillä kotia päin, koska rinnan kohalle alkoi hiipiä kutittava tunne. Punotus voimistui ja pieniä näppyjä alkoi ilmaantua. Pelästyin ihan kamalasti, että nyt on taas aurinkoihottuma iskenyt. Aina kun miulla on sitä ollut, miun rinta näyttää pahemmalta kuin miun itikanpuremia täynnä olevat jalkapöydät. Se on jotain aivan kamalaa. Kutina ja kirvely on pistäny aina itkemää ja paranemisessakin on kestänyt jopa pari viikkoa. Nyt tuo ei päässyt onneksi pahenemaan ja cortison pelasti jälleen! :)
AINIIN! Kuvat ovat siis lauantailta (sekä la-su väliseltä yöltä) ja maanantailta. Valitettavasti mitään erikoista materiaalia sunnuntailta ei ole. :( Sen verran voin sanoa, että se oli rento kotipäivä, jolloin vain hölläilin ja vietin suurimman osan ajastani sohvalla telkkarin ääressä. Eipä siitä nyt sen enempiä varmaan tarvikaan kertoa!
Palaillaan taas myöhemmin, hei hei ihanat!