Koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa alaa #uraoivallus
Ajattelin kertoa näin sivujuonena myös omasta #uraoivalluksestani , vaikkei se varsinaisesti säästämiseen liitykään. Se liittyy kyllä sen sijaan aivan olennaisesti omien unelmiensa ja onnellisen elämän tavoittelemiseen.
Minun uraoivallukseni juontaa juurensa sekä täydelliseen akateemisessa kuplassa viettämääni lapsuuteen (opettajavanhemmat) sekä lukion ja myöhemmin myös yliopiston täydellisen surkeaan opinnonohjaukseen. Olen aina pitänyt koulusta ja opiskelusta, eikä se ole ollut minulle koskaan varsinaisesti vaikeaa. Valinnanvaraa siis olisi ollut ja olisin lukion päättyessä voinut hakeutua oikeastaan mihin tahansa ammattiin. Päässä löi kuitenkin tyhjää. Lähipiirissäni oli vain maanviljelijöitä, kokkeja ja sitten niitä opettajia. Olin kiinnostunut lähes kaikesta ja erityisen hyvä kielissä ja maantiedossa. Niinhän siinä sitten kävi, että päädyin opiskelemaan opettajaksi, koska en muusta tiennyt. Näin jälkikäteen olen miettinyt, miten erilaisen valinnan olisin voinut tehdä, jos lähipiirissäni olisikin ollut vaikkapa ekonomeja, lääkäreitä tai juristeja. Tai yrittäjiä!
Opiskelin vuotta vaille valmiiksi opettajaksi, kunnes pedagogisten opintojen alkuvaiheessa mahassa alkoi tuntua kasvava möykky. Ajatus siitä, että viettäisin tässä ammatissa koko loppuelämäni ahdisti suuresti. Niinpä ilmoitin varsinkin vanhempieni kauhuksi, ettei minusta opettajaa tule, vaan lähden opiskelemaan kauppatieteitä. Ei sillä, että minulla olisi ollut joku parempi ammatti tuolloin mielessä – Aajattelin vain, että kauppatieteet ovat niin monipuolinen tiede, että varmasti löydän sen oman jutun jotenkin.
Minusta tuli maisteri, eikä minulla oikeasti ollut vieläkään hajua siitä, millaisiin hommiin yliopistosta käytännössä valmistuu. Se taitaakin olla ainakin tällä alalla se vaikea juttu, ettei mitään suoraa uraputkea varsinaisesti ole. Minulla on ollut työnimikkeitä, kuten koordinaattori, projektipäällikkö, viestintavastaava ja tiedottaja. Vanhemmillani ei ole mitään hajua siitä, mitä töissä oikeasti teen. Eikä aina minulla itsellänikään. Vasta työelämässä olen huomannut, että samaan titteliin voi päätyä myös montaa eri kautta. Minu työssäni viestinnän alalla on esimerkiksi sekä meitä kauppatieteilijöitä, että ihan vaikka entisiä opettajia. Ympyrä on siis sulkeutunut.
Oma #uraoivallukseni onkin siis, että koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa alaa. Koskaan ei ole myöskään liian myöhäistä ottaa uutta suuntaa tai jatkaa kehittymistä omaa unelmaansa kohtaan. Tie ei ehkä ole suora, mutta se vie sinua lähemmäs unelmaasi. Elämä on oppimista.
