Klassikon paluu: Goldfrapp
Kun kuulin, että Alison Goldfrapp esiintyy tänä vuonna Flow festivalilla, meinasin hypätä riemusta kattoon.
Rakastuin vuonna 2000 ilmestyneeseen Felt Mountain -albumiin teini-iässä tulisesti. Se oli kaikessa outoudessaan, melankolisuudessaan ja elokuvamaisuudessaan heti yksi suosikkilevyistäni. Myös tämän jälkeen ilmestynyt rytmikkäämpi ja soundeiltaan härskimpi Black Cherry (2003) tuli läheiseksi, olinhan käyttänyt vähäiset rahani näiden kahden cd:n yhteispakettiin, ja kuuntelin levyt silloisella mankallani lähes puhki.
https://www.youtube.com/embed/iKAsuvwDP_Q” width=”560″>
Noiden julkaisujen jälkeen minulla oli pitkään hieman etäinen suhde Goldfrappin musiikkiin, joka soi muistaakseni paikoitellen suurimmilla hittilistoillakin. Supernature ja Sevent Tree ovat jääneet hieman tuntemattomimmaksi – olisinkohan odottanut niiden herättävän yhtä vahvoja tunteita kuin kaksi ensimmäistä albumia, ja sitten hieman pettynyt.
Rehellisesti sanottuna odotukseni eivät olleet mitenkään älyttömän korkealla, kun uusin albumi Silver Eye ilmestyi tänä vuonna. Siksi tuntuikin aivan mahtavalta kuunnella albumi ensimmäistä kertaa ja yllättyä: sehän olikin ihan super!
Odotan kovasti 12.8. Suvilahdessa nähtävää ja kuultavaa keikkaa – Goldfrappin kaltaiselta artistilta odotettavissa on varmasti huikea taidespektaakkeli kaikenlaisine kommervenkkeineen.
Löytyykö täältä muita Goldfrapp-diggareita?