Nainen ja puikko

”Klassinen musiikki, kuten taide yleensäkin, mielletään vapaan ajattelun kehdoksi, jossa ei pelätä rajojen rikkomista ja jossa ollaan aina kokeilemassa kaikkea uutta. Mutta helposti tällaisen yleisnäkymän alta löytyykin sitten vanhoja rakenteita ja mielikuvia, jotka ovat pysyneet muuttumattomina vuosisatoja.”

Näin kertoo kapellimestari Satu Simola Ylen Kulttuuriuutisissa, otsikolla ”Naisen aivot eivät kapellimestarin ammattiin sovi” – naisia syrjitään edelleen klassisen musiikin areenoilla.

On toki totta, että klassisen musiikin maailmasta löytyy joitakin rakenteita, joiden tuleekin pysyä muuttumattomana, olla osaltaan pala arvokasta musiikillista perintöä ja kulttuurihistoriaa. Näitä rakenteita voimme kuitenkin kutsua musiikillisiksi rakenteiksi – ei ulkomusiikillisiksi tekijöiksi. Musiikin syvintä olemusta ei muuta klassisenkaan musiikin osalta se, minkälaisella värkillä varusteltu ihminen teoksia johtaa, vaan minkälainen ihminen, tekijä ja taiteilija niitä johtaa. Ei silloinkaan, vaikka muinoin 1700-luvulla olisikin ollut ennenkuulumatonta, että nainen säveltää, nainen soittaa ja nainen johtaa, ja vaikka tämäkin olisi osaltaan arvokasta tietoa ja pala ihmiskunnan historiaa. Historiaa ei tule koskaan voida käyttää alistamisen välineenä.

Klassisen musiikin (tieteellisemmin termein länsimaisen taidemusiikin) historia on tosiaan täynnä surullisenkuuluisia esimerkkejä lahjakkaista naisista, jotka jäivät täysin pimentoon tai vaille arvostusta elinaikanaan. Nannerl MozartFanny Mendelssohn ja Clara Schumann lienevät kuuluisimmat tapaukset.

FannyMend.png

Fanny Mendelssohn.

Suomalaisena, Suomen kansalaisena ja myös klassisen musiikin kentällä työskentelevänä häpeän suuresti sitä, että alalla on edelleenkin runsaasti esimerkkejä naisten syrjinnästä, seksistisistä puheista ja niiden heijastumisesta yhteiseen tavoitteeseen – korkealaatuisimman taiteen tekemiseen. Ja Suomi, joka on totuttu näkemään tasa-arvon edelläkävijämaana, on osoittanut, ettei se ole itse yhtään sen parempi ja pyhempi kuin moni sitä huonommassa maineessa oleva maa.

”Yksi tällainen suosittu lausahdus, jota on kuultu moneltakin taholta viimeisten vuosien aikana on se, että naisen olemukseen kuuluu heikkous, kun taas mies on vahva. Toinen kuuluu että eiväthän miehet voi keskittyä orkesterissa soittamiseen jos siinä edessä seisoo nainen. Kyllä tällainen on aika loukkaavaa meitä ammattilaisia kohtaan.”

I can’t even. Mitenkäs sitten homoseksuaalit miessoittajat voivat keskittyä, jos orkesteria johtaa mies? Ja mitenkäs heteroseksuaaliset naissoittajat voivat keskittyä, jos orkesteria johtaa mies? Ja minkä takia siinä orkesterissa edes loppupeleissä soitetaankaan? Ollaanko siellä tekemässä musiikkia vai tuijottelemassa tissivakoja ja harrastamassa parinvalintaa? Että joo, tää viulu on vaan väline, jonka avulla pääsen tsekkailemaan ihmisiä ja haaveilemaan seksistä niiden kanssa työajalla. 

Työsarkaa on siis vielä paljon, mutta ainakin kissa naukuu jo pöydällä.

Pari muuta linkkiä aiheeseen liittyen:

http://www.autostraddle.com/ladies-of-note-a-brief-history-of-women-composers-queer-and-otherwise-141391
http://yle.fi/uutiset/kapellimestari_anna-maria_helsing_tyrmaa_panulan_vaitteet_naiskapellimestareista_naurettavaa_ja_kummallista/7165775

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *