Naisemme maailmalla: Suomi tekee historiaa New Yorkissa

Jos olen jostakin asiasta Suomessa ylpeä, niin siitä, että olemme useista epäkohdistakin huolimatta maailman mittapuulla sukupuolten välisen tasa-arvon kärkeä. Muistan ulkomailla asuessani tunteneeni salaisesti ylpeyttä siitä, että italialainen miespuolinen kaverini mainitsi heti alkuun tavatessamme fanittavansa Suomesta kahta asiaa: Aki Kaurismäkeä ja ”naispresidenttiä”. 

Vaikka populaarimusiikin saralla Suomen naisilla ei mene vielä järin lujaa, tehdään klassisen puolella jo historiaa. Helsingin Sanomat uutisoi tänään New York Timesissakin kohistusta riemusta: Metropolitan Operassa kuullaan naisen sävellys ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1903.

Tälle uskomattoman kuuloiselle faktalle lisäväriä antaa vielä se, että myös oopperaproduktion johtava kapellimestari on nainen. Vaikka kyseessä on yksi maailman suurimmista ja arvostetuimmista laitoksista, tiesi HS kertoa, että Met Operan aiemmat naiskapellimestarit voidaan laskea yhden käden sormilla. 

Tällaiset luvut onnistuvat nostattamaan aina hiukset hämmästyksestä pystyyn. Met Operan valtakoneistolla taitaa olla keskimäärin sen verran vähän hiuksia päissään, etteivät ole reagoineet aiemmin tällaisiin huomioihin.

Mutta sen lisäksi, että talossa tehdään historiallinen loikka kohti tasa-arvoa ja nykyaikaa, on kaikista kutkuttavin uutinen tietysti se, että nykyaikaistamisen asialla ovat – ketkäpä muutkaan – kuin suomalaiset: säveltäjä Kaija Saariaho ja kapellimestari Susanna Mälkki.

suomi2.jpg

Kaija Saariaho ja Susanna Mälkki. (Kuvat: Maarit Kytöharju, HarrisonParrott)

 

Olen aina fanittanut enemmän tai vähemmän salaa pioneerin aseman saavuttanutta Kaija Saariahoa. Ja myönnetään – en pelkästään hänen sävellyslahjojensa ansiosta, vaan ennen kaikkea siksi, että suomalaisilla musiikkia tekevillä tai taidemusiikista kiinnostuneilla naisilla ei ole säveltäjäkatalogissaan turhan monta potentiaalista esikuvaa. Toki musiikin tai taiteen kentällä fanitetaan ennen kaikkea visiota ja osaamista, mutta ainakin itse voin myöntää, että naispuolisten esikuvien vähäisyys tekee mielestäni alalle sen verran pahasti hallaa, että kunnioituksen määrä kasvaa jo silläkin, että on naisena onnistunut raivaamaan tietään näin pitkälle miesten dominoimalla musiikkikentällä.

Siispä kippis vain Kaijalle ja Susannalle, ja (Suomen) (naisten) voittokulku musiikin saralla jatkukoon!

kulttuuri musiikki suosittelen uutiset-ja-yhteiskunta
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *