Jes jes, Suomessa taas. Ihan ekaks oli tietysti saatava Olde syliin. Ku tulin aikoinani Itävallasta niin dogi meni sekasin päiviks. En tiedä onko Olde löytäny saman zenin, jonka mä löysin tän vuoden aikana vai mitä on tapahtunu, mut Olde otti jälleennäkemisen aika smoothisti. Mutta samalla tavalla oon myös ite ottanu tän Suomeen palaamisen –smoothisti. Kyllähän se nyt tietysti vähän vituttaa palata hienon vuoden jälkeen vanhempien luo, erittäin harmaaseen ja ankeeseen syksyyn, kaikki omat kamat pahvilaatikoissa ja tulevaisuuden suunnitelmatkin kaikkee muuta ku paketissa, mutta jos pitää pään kylmänä, mielen ja silmät avoinna niin näkee asioita uudella tavalla ja kauneutta myös sellasissa asioissa missä sitä ei ole aikasemmin todellakaan huomannu esim. noissa yllä olevissa lenkkimaisemissa. Ei ehkä ihan Whisun lost lake trail, mutta not that bad.