GONNA MISS FINLAND…OR NOT.
Oon tässä viime viikkoina fiilistelly Stadia ja Suomea yleensäkin. Istunu Kaivarissa ja Larussa meren rannassa, fiilistelly aaltoja ja aurinkoa. Ja syksyistä metsää. Tuhlannu omaisuuden Norisushin sushivalikoimaan ja syöny tuhottoman määrän Caruselin ja Cafe Espan korvapuusteja. Vetäny kaksinkäsin oltermannia ja Voipoikien maalaislimppua sekä aina vuorotellen mättäny sekaan vähän vinegar sipsejä, jokirapusalaattia ja Pauligin suklaakahvia. (Tankkauksen olen siis jo aloittanut, että on sitten Kanadassa jotain mistä tiputtaa, mistä tossa yhdessä postissa jo uhosin ;)) Oon istunu Oldenkaa Nuuksiossa, keskellä ei mitään ja vaan tuijotellu metsää. Tuun kaipaamaan myös mun kämppää Larussa. Parisataa metrii merenrantaan ja oma sauna. Holla! Oon nyt saunonu almoust every day, ihan vaan siks koska mulla sellainen on. Oon nukkunu äksänä, poikittain ja kaikissa mahd. asennoissa mun 180:ssä sängyssä, ihan vaan siks koska vielä on tilaa. Istunu su-iltana tiivistii telkkarin ääressä ihan vaan Wallanderin takia. Oon leiponu yheltä yöllä suklaakakkua, because I can. Eikä ole varmaan jääny kenellekään epäselväks miten paljon diggasin asua Larussa. Ihmiset (ainakin suurin osa) on vaan täällä tosi ystävällisiä ja aina joku pysähtyy juttelemaan kun ollaan Oldenkaa lenkillä. Tää on kuin pieni kylä stadissa, hyvä fiilis ja kaikki lähellä.
Mutta sitten, ihan muutamia juttuja joita en tod. tule täältä koto-suomesta kaipaamaan…
a) Säätä. Kyllä, koko sää ilmiötä, joka vain ja ainoastaan Suomessa on mahdollista. Ihan oikeasti, mikä muu asia saa yhtä paljon media- ja julkisuushuomiota Suomessa, kuin sää. On tää kyllä hullua. Vuodesta toiseen sama jankutus säästä. Se nyt on mitä on. Deal with it, or leave it. (ps. ei ole huonoa säätä – on vain huonoja vaatteita)
b) Stadin julkinen dösäliikenne. Epäilemättä parasta mitä maa päällään kantaa. Rakastan sitä kuskien lämmintä vastaanottoa ja sosiaalisen kanssakäymisen taitoa (jos siis joku puhuu), avuliaisuutta kun kysyt jotain, ajotaitoa, oikealla pysäkillä pysähtymistä, you name it…Tai siis oikeastaan koko liikennettä. Onko niin hiton vaikeeta pysähtyä ennen suojatietä ja antaa tietä? Suomesta löytyy varmaan maailman hitaimmat kuskit, okei, mutta tästä huolimatta myös ehkä maailman lainkuuliaisimmat kuskit, joten missä mättää, kun melkein kaikki muu tehdään sääntöjen mukaan, mutta sitä tietä on vaan niin hiton vaikea antaa? Miks tää asia toimii sujuvasti esim. Keski-Euroopassa, jossa liikennettä snadisti enemmän ku meillä täällä jossain Espoossa. Vika ei voi olla ainakaan opetuksessa, koska ainakin mulle on jääny autokoulusta tasan kaks asiaa mieleen yli muiden; katso olan yli kun vaihdat kaistaa ja anna aina tietä jalankulkijoille. Piste.
c) Kamppia ja steissiä, viikonloppuna, klo.23-04, kaikkina vuoden aikoina. Etenkin niinä pe-iltoina kun venaat siinä 20:n pysäkillä yödösää selvinpäin (oh why?), just siinä, joka on siinä Mäkisen vieressä ja Postitalon romanighetton lähellä. Sairaalloinen merituuli puskee vasten kasvoja, vettä sataa, teinit oksentaa mäkisen safkoja Sokkarin kulmalla, yksinäiset keski-ikäiset miehet aivan jurrissa ja silti iskumeiningeissä, jotku luuserit tappelee vastapäisellä automaatilla, narkkarit huutaa steissillä ja joku kakskybänen kundi kusee Sokkarin seinään. Oh, gonna miss those nights so much! Tää pätee kyllä toisaalta ihan minkä tahansa suomalaisen kaupungin keskustaan. Niin, ja ehkä vähän mun oma vika, ens kerralla hyvät pohjat ennen tätä elämystä.