Oletteko kuulleet tästä kampanjasta? Se on kuulemma saanut alkunsa tästä blogitekstistä. Sinänsä aika hullu sattuma, että satuin lukemaan tästä juuri nyt Suomeen tulon kynnyksellä ja tällainen kampanja on menossa nyt ku olen palaamassa Kanadasta. Tähän kampanjaan kiteytyy juuri se kaikki oleellinen mitä Suomessa ja suomalaisuudessa vihaan: välinpitämättömyyttä. Kyllä, käytin nyt sitä v-sanaa, niin paljon tää asia mua vituttaa ( toinen v-sana). Ja samalla kun se vituttaa niin se myös pelottaa. 

Huomasin jo Itävallassa asuessani, että ihmiset siellä välittävät enemmän kanssaihmisistä sekä heidän hyvinvoinnista, kuin suomalaiset. Ovi pidettiin auki seuraavalle, eikä kiireesti juostu sieltä rappukäytävästä ulos vaikka kuinka tajuttiin, että se toinen on siinä metrin päässä takana. Kaupassa jokaista asiakasta tervehdittiin. Jos joku vahingossa kaatui kadulla, siinä oli aina ihmisä auttamassa. Ei niinkuin Suomessa, jossa nekin jotka vaivautuu pysähtymään ottaa vaan muutaman askeleen taaksepäin ja jää sivummalle kattelemaa, että joskohan toi nyt pääsis ite ylös ja tuleeks verta.  Mitä ihmettä?! Niinkö haluaisit, että sulle tehtäis jos vaikka sattuisit pyörtymään? Siinä sitten makaisit hetken jos toisen keskellä Aleksia, kunnes se joku jolla on vielä sydän ja aivot paikallaan tajuais tulla auttamaan.

Muutettuani Kanadaan ja etenkin Whistleriin on mun silmät viimeistään nyt täysin auennu suomalaisten itsekkyydelle ja välinpitämättömyydelle. Ja kyllä hävettää!! Niin muiden, kuin omastakin puolesta. Ok, joku nyt varmaan taas miettii, että voi voi taas yleistetään. Niin yleistänkin, sillä oon asunu viidessä eri maassa ja vain Suomessa oon kohdannut näin paljon välinpitämättömyyttä. En ole koskaan aikaisemmin tavannu näin ystävällisiä ja aidosti & vilpittömästi muista välittäviä ihmisiä, kuin täällä Kanadassa. Kukaan ei täällä välitä oletko tuttu vai tuntematon, vaan sua autetaan ihan samalla tavalla, kuin perheenjäsentä. Jos tarvitset apua, kukaan ei ikinä sano sulle ei, vaan vastaus on vähintäänkin ”oota mä otan selvää ja palaan sulle, mikä sun puhelinnumeron on Katri?! Kyllä, ihmiset jotka olet just tavannu puhuttelee sua nimellä ( eli ne siis muistaa sun nimen! kuka tuntematon Suomessa koskaan puhuttelee sua nimellä…) ja hymyilee vielä kaupan päälle. Kellään ei koskaan ole niin kiire etteikö ne avais sulle ovea, kysyis sun kuulumisia hississä, hiljentäis vauhtia vesilammikon kohdalla kun huomaa että kävelet siinä vieressä, ANTAIS TIETÄ JALANKULKIJOILLE, päästäis sua bussiin vaikka olet myöhässä ja juokset vasta risteyksessä, tai päästäis sua dösään vaikka sulta puuttuu just se 5 centtiä, kukaan ei etuile missään jonossa, kukaan ei kitise ja kato halveksivasti jos pieni lapsi itkee bussissa vaan enemminkin kysytään voidaanko auttaa jotenkin, kukaan ei nipota jos koira juoksee vapaana omistajansa vieressä…nää esimerkit vois jatkua loputtomiin. Aina jauhetaan jenkkilän epäaitoudesta, mutta jos Kanadan menon ja Suomen menon välillä pitäis valita niin aika heittäen sanoisin, että ennemmin otan sen muutaman feikin ”how are u? kommentin kuin sen saatanan stadin bussikuskin, kiireisen autokuskin – joka ei vaan osaa sitä tietä antaa, ne kaikki ohikulkijat jotka ei pysähdy auttamaan tai sen naapurin kyylän joka kyllä jaksaa valittaa siitä ’metelistä’ muttei jaksa auttaa kauppakassien/vaunujen/tms. kanssa. 

Meillä on täällä tyttöjen keskuudessa kiertäny vähän sellanen pelonomanen läppä ( josta kaikki tasan tarkkaan tietää, että se ei edes ole läppää), että Suomeen tulo iskee kyllä niin nyrkillä naamaan että huh huh! Kun eka oot selvinny siitä Finskin elämäniloa huokuvasta lentoemosta (fat chance!) niin sitten siinä kentällä oot yksin niitten kassies kanssa ja yrität saada sitä hiton kärryä ja tavaroita siihen kärryyn – kukaan ei tule auttamaan. Sitten taksijonossa kaikki etuilee ja et varmaa saa taksia kun sulla nyt sattuu olemaan se lautabägi. Niih.Voe voe. Tai vastaavasti bussissa, bussikuski ei tasan auta sua sun matkatavaroiden kanssa – ihan ite saat ne sinne roudata. Tämän lisäks vielä kaikki kattoo sua, että pitikö tonkin nyt saatana tulla tukkimaan toi käytävä noilla tavaroillaan. Noh hyvin nukutun yön yli, meet sinne s-marketiin ostamaan maitoa – kukaan ei päästä sua jonossa ohi vaikka tasan tarkkaan näkee, että sulla on vaa se yks maito. Noh siinä sitten meet kaupasta ulos ja lähet kädet täristen ylittää suojatietä (vasen oikee vasen oikee jne) ja silti siinä suojatien kohalla se joku mauri painaa sitä kaasupoljinta…ja vielä niin että siinä on se lammikkokin sopivasti. Niih että tervetuloa vaan Suomeen!

Voi kun sais jotenkin pidettyä kaiken täällä Kanadassa oppimansa ja toteuttaa sitä ystävällisyyttä ja toisen huomioonottamista siellä Suomessakin. On erittäin hyvä testi itelle.