Neljävuotias on ihan excited about the numbers – muksu laskettelee sujuvasti englanniksi

Herra neljävee on sangen kiinnostunut numeroista. Tätä on jatkunut jo pari vuotta. Toki on hienoa, kun kiinnostaa ja sillee, mutta ollaan isämiehen kanssa tuumattu, ettei neljävuotiaan tarvitsisi osata laskea sataan ainakaan takaperin ja englanniksi.

Englannin kieli on kiinnostanut häntä yhtä kauan kuin numerotkin. Joskus puolitoista vuotta sitten jouduimme erottamaan hänet tyystin älyvempeleistä, koska herra neljävee oli ihan in English. Hän nimesi asiat ja esineet englanniksi, mutta oli ihan ”I don’t know”, kun samaa tiedusteltiin suomeksi.

Nyt asian kanssa menee paremmin. Hän puhuu sujuvaa suomea ja osaa kourallisen englantia. Numerot laskevat ees taas kahdella kielellä.

Ja ei, emme ole opettaneet. Hän on itse oppinut sovellusten ja oppimispelien avulla. Tämä ei tasan ole ollut mikään tavoite, vaan puhdas vahinko.

Ei mulla ole koskaan ollut tällaista lasta tai vastaavia ongelmia. En tiedä, onko tämä edes mikään ongelma, mutta erilaisia tilanteita ja kohtauksia tästä saa yleisillä paikoilla.

Meillä oli kuukauden ajan koju kirpparilla yhteistyössä neiti kymppiveen kanssa ja toisinaan pojat halusivat tulla mukaan hoitamaan kojua. Herra neljäveen parasta hupia, jota olisi jaksanut tuntikausia, oli etsiä kojujen numeroita isosiskonsa kanssa.

Siellä he kulkivat ristiin rastiin kojujen ja ihmisten seassa ja pieni (äly)kääpiö laskee kovaan ääneen: – One hundred twenty-one, one hundred twenty-two, one hundred twenty-three…

Välillä kuulin kirppiksen toiseen päähän saakka: – Nyt haluan nähdä sen threehundred and one! Katso! Se on twelve!

Toisinaan kanssamatkustajat ruokakaupassa tuijottavat: ”Mom! Osta meille watermelon! Täällä on paljon brown potatoes!”

Ja ne kaupan käytävien kirotut numerot siellä katossa… ”Mom! Täällä on eleven! Missä on twelve? Mom! Äiti,äiti, äiti! Miksi täällä on twenty-six? Hei, nyt minä löysin twelve! Juoksen etsimään thirteen!”

Asiaa ei helpota se, että neiti kymppivee kutsuu minua nykyään myös ”momiksi”. Itse puhun tasan suomea tasapuolisesti kaikille.

Jännää nähdä, mihin tämä bilingual innostus lastamme vie. Jaksaako oppi kantaa ja pysyykö se päässä? Oliko tämä vain ohimenevä kausi, josta sai hyviä juttuja myöhemmin kerrottavaksi? Mikään ihmelapsi hän ei ole.

Mieluusti kuulisin kokemuksia, jos sinulla on yhtä innokas englanninpuhuja tai samanlainen pieni elävä laskukone.

Herra neljävee trampalla

perhe vanhemmuus lapset oma-elama
Kommentit (2)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *