Ulkonäkökeskeisyys ja treeni
Kaksi asiaa tulee toistuvasti vastaan: ulkonäkö ja sen vuoksi treenaaminen sekä tulosten saaminen tai niiden pois jäänti treeneistä. Saako ulkonäön vuoksi treenata? Missä vika jos treeni ei tuota enää tuloksia?
Mitä tähän ulkonäköasiaan tulee, niin ei se ole mikään huonon ihmisen merkki, jos haluaa vähän parantaa omaa fysiikkaansa. Se on ihan sallittua. Pointti on siinä, että miten vahvasti sun fokus on omassa kehossasi? Mietitkö joka päivä sitä kohtaa kehossasi, mihin et ole tyytyväinen? Ajaako tämä tyytymättömyys sinut salille? Teetkö satoja vatsarutistuksia viikossa, että vatsa pienenisi? Teetkö ylipäätään asioita, jotka toimivat? Monesti saamme päähänpinttymän jostakin ja sitten teemme kaikkemme sen hoitamiseksi. Hyvänä esimerkkinä kaiken liikkumisen suunnittelu vaikka vatsan pienennyksen näkökulmasta. Sitä saattaa valita liikuntamuodot niin, että ne olisivat mahdollisimman paljon kaloreita kuluttavia ja tehdä tosiaan lukemattomia vatsarutistusksia kaupan päälle. Se vain ei toimi niin.
Kuluttava vai kehittävä harjoittelu?
Jos treenaat kuluttavassa mielessä, jäävät tulokset ainakin alun jälkeen heikoiksi. Kun aloittelija alkaa liikkumaan, tuloksia tulee oikeastaan millä tahansa treenillä. Ja se on hyvä. Kun vain tekee, niin tapahtuu! Alun jälkeen vaaditaan kuitenkin jotain muutosta. Ja siinä tulee treenitehot kysymykseen. Se, että harjoittelu on maltillisen nousujohteista, monipuolista ja KEHITTÄVÄÄ. Kuluttava harjoittelu tähtää mahdollisimman suureen kalorinkulutukseen. Kehittävä harjoittelu puolestaan suorituskyvyn parantamiseen. Mitä se suorituskyky sitten kenellekin tarkoittaa, on asia erikseen. Mutta jos kiinteytyminen on tavoitteena, tulisi treenatessa keskittyä voiman ja lihasmassan KEHITTÄMISEEN.
Voimaa tarvitaan siksi, että saat tehtyä liikkeitä suuremmalla kuormalla. Kun lihakset hermottuvat paremmin, treeni niin sanotusti landaa kunnolla. Huonosti hermottuneilla lihaksilla treeni iskee aina vain osaan lihaksesta. Lyhyen sarjan treenaaminen, eli hermostollinen voimatreeni on oikea tapa parantaa lihaksen hermotusta ja näin ollen lihaksen kykyä käskyttää lihassoluja ja ottaa treeniä vastaan. Jos olet treenannut vuosia 12 toiston sarjoilla, tavoitteena lihasmassan parantaminen, väitän että hyötyisit lyhyemmistä, 4-6 toiston sarjoista ihmeesti.
Suuri kulutettu kalorimäärä treenissä harvoin kiinteyttää ketään normaalipainoista (asia erikseen jos ylipainoa on reilusti, mutta nyt ei puhutakaan laihduttamisesta). Jos fokus on siinä kohdassa kehoasi, mihin et ole tyytyväinen, teet kaikkesi päästäksesi tuosta eroon. Tavoite, joka on asetettu niin että pääset jostain eroon, ei vaan kanna pitkälle. Mieti, mitä haluat lisätä! Suorituskykyä? Voimaa? Lihasmassaa? Hyvää oloa? Tähtää aina lisäämiseen, ja huomaat että motivaation löytäminen helpottuu.
Realistiset ulkonäkötavoitteet
Mitä vielä tulee ulkonäköön. Mikä on se, minkä haluat saavuttaa? Nyt useamman asiakkaan kanssa olemme keskustelleet juurikin vatsasta viimeaikoina. Kiinteämpi vatsa, sitä halutaan. Millainen se kiinteä vatsa sitten on? Onko raskauksia takana? Onko vatsalihaksissa erkaumaa, tai vatsakalvo venyttynyt? Erkaumaa voi treenata, ja tarpeen vaatiessa sitä voidaan leikata, kuten venyttynyttä vatsakalvoakin. Löysää nahkaa ei voi kuitenkaan loputtomiin kiinteyttää. Raskauden jälkeen niin vatsalihakset kuin nahkakin ovat venyttyneet. Ne palautuvat jonkin verran, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Fakta nyt on se, että normaalista, ”kiinteästäkin” vatsasta saa aina puristettua sormien väliin jotakin. Ja se sama ”jokin” myös menee housun vyötärön päälle. Ainoastaan ihan kisakuntoinen fitnesskilpailija omaa niin tiukan, rasvattoman (ja vedettömän) kehon, että sormien väliin ei saa mitään. Ei siis tavoitella sellaista, mikä ei ole mahdollinen.
Instagram ja lehtikuvat eivät kerro kaikkea. Kenenkään vatsa ei näytä siltä koko aikaa. Puhun nyt omasta puolestani, mutta vaikka mulla vähän vatsalihakset näkyykin, niin silti saan aina puristettua rasvaa ja nahkaa sormien väliin! Ja mun vatsa myös pullottaa (kiitos kolmen raskauden) ja se lisäksi reagoi ruoka-aineisiin. Eli, vaikka saisit rasvat niin alas että sixpack näkyy, voi tulla yllätyksenä että silti saat sormilla otteen ja silti maha pömpöttää iltaisin! Jos tämä vatsa on siis ainoa syy liikkua, alkaa epätoivo tällöin helposti hiipiä mieleen. Tuloksia ei tule, vaikka kuinka tekee vatsarutistuksia ja jumppaa satojen ja satojen kilokalorien edestä. Mahdottomuutta kun on hankala saavuttaa!
On haihattelua sanoa, että pitäisi hyväksyä oma kroppansa 100%. Jos sun kohdalla on näin hienosti, niin mahtavaa. Totuus on kuitenkin että yleensä meillä kaikilla on kohtia, joihin emme ole ihan tyytyväisiä. Tsemppaisin kuitenkin jumppaamaan omia ajatuksia niin, että laitat asiat mittasuhteisiin. Kuinka vakava tämä asia on? Voinko tykätä itsestäni siltikin? Onko tällä asialla oikeasti merkitystä, vai onko kyseessä vain pieni pinnallinen pikkujuttu? Kuka oikeastaan määrittelee sen, miltä sun tulisi näyttää? Kenelle sinun tulee kelvata? Ihan ensimmäiseksi sun täytyy tykätä itsestäsi ihmisenä. Sen jälkeen voi miettiä niitä ulkoisia asioita, jos ne enää siinä vaiheessa tuntuu tärkeiltä.
Lue myös: Ulkoiluta sisäistä äijääsi
Terkuin, Hanna