Liikunta-ala murroksessa – miksi teemme tätä työtä?
Tämä postaus on kaikille valmentajille, ohjaajille ja muille liikunnan ja hyvinvoinnin parissa työskenteleville. Kiitos, että olette mukana tekemässä Suomesta terveempää ja vahvempaa! Nämä ajat eivät ole kenellekään helpot, ja liikunta-alla on yksi mikä sinnittelee päivästä toiseen.
En tunne ketään, kuka olisi lähtenyt liikunta-alalle rahan perässä (koska se ei muuten kannata, rikkaudet odottavat ihan muilla aloilla!). Kaikki ovat lähteneet alalle kutsumuksesta. Samalla kun pelkäämme, että Suomi suljetaan, valmentajat koittavat parhaansa mukaan tehdä ihmisistä terveempiä. Tai edes pyrkiä säilyttämään jo saavutetun fyysisen ja henkisen kunnon tason. Siinä missä muu kansa miettii uskaltaako salille mennä, pitäisikö jättää kaikki harrastukset ja ystävien tapaamiset pois, liikunta-alan ammattilaiset miettivät kuumeisesti uusia tapoja hoitaa kuntoa. Ulkotreenit, etätreenit, turvavälit, kontaktit pois. Pyrkimys on säilyttää liike ja hyvinvointi.
Mitä tekeekään kotiin eristäytyminen mielialalle ja fyysiselle kunnolle? Mitä huonommassa kunnossa ihminen jo valmiiksi on, sitä heikommaksi hänen kuntonsa menee. Siksi valmentajat pyrkivät olemaan apuna ja kannustamaan ihmisiä liikkumaan, aivan sama millä keinoin. Kunhan liikkuu. Toivon, että koronakriisin jälkeen kotiin jääneet ihmiset eivät ole entistä sairaampia. Ja siihen te valmentajat voitte vaikuttaa.
Uusia mahdollisuuksia liikkumiseen
Mikä oli syy, miksi hakeuduit liikunta-alalle? Se mahdollisesti liittyi jotenkin ihmisten auttamiseen ja siihen iloon, mitä liikkumisesta itse sait? Tämä sama syy on edelleen sinussa. Se vain monesti pääsee unohtumaan ja uppoutumaan taka-alalle kaikkien muiden kiireiden johdosta.
Nyt ei ole oikea hetki unohtaa omaa syytä tehdä tätä. Suomi tarvitsee teitä enemmän kuin koskaan! Pitämään liike yllä, tarjoamaan hitusen normaalia, jotain mukavaa ja nautittavaa.Tehdäkseen tätä, tarvitaan uskoa parempaan huomiseen. Tämä menee kyllä ohi.
”Itseohjautuvuus, sisäinen motivaatio, jatkuva oppiminen ja yrittäjähenkinen oman uran suunnittelu on tunnistettu tulevaisuuden työelämän avaintaidoiksi.” Näin kertoivat Martela, Mäkikallio ja Virkkunen tekstissään Itsemääräämisteoria ja psykologiset perustarpeet työssä, teoksessa Mikä meitä liikuttaa – motivaatiopsykologian perusteet (Salmela-Aro & Nurmi). Kyseinen painos on vuodelta 2017, eikä koronasta tietoakaan. Mielestäni olemme nyt tuossa mainitussa ”tulevaisuudessa”. Se, mitä liikunta-alan ammattilaiselta nyt vaaditaan, ovat juuri nuo taidot. Tarvitaan kykyä suunnitella aktiivisesti omaa tekemistään, miten mukauttaa sitä valloilla olevaan tilanteeseen, niin että tavoitetaan myös asiakkaat (jotka tuntuvat olevan ikään kuin piilossa meitä).
Se, että asiakkaalla on ostopäätöstä vaikeuttavia tekijöitä sekä itsestään lähtien (ei halua, jaksa, vielä ehdi), on vaikeuttavia tekijöitä nyt myös yhteiskunnan puolelta (saako, onko sopivaa, mitä jos kaikki kielletään…?). Tässä tarvitaan sekä kekseliäisyyttä tuottaa uusia palvelumuotoja, omaa sisäistä paloa, sekä vankkaa tietämystä sille, miksi liike pitää säilyttää.
Ammattilainen, kanavoi energiasi nyt siihen pohdintaan, missä asiakkaasi ovat valmiita vastaanottamaan palveluitasi ja missä muodossa. Muistele, miksi lähdit alalle. Perustele ensin itsellesi, mikä vaikutus liikunnalla on mielialaan ja vastustuskykyyn, sitten osaat perustella sen myös asiakkaallesi.
Mitä mahdollisuuksia näet? Samalla kun osa vaihtoehdoista on poissuljettu, uusia vaihtoehtoja avautuu. Mikä estää sinua perustamasta vaikka verkkovalmennusta toisella puolen maapalloa asuvan ystäväsi kanssa? Vaikka tuntuu, että olemme etäällä toisistamme, itseasiassa pääsemme nyt lähemmäs heitä, jotka ovat fyysisesti kaukana. Kirjoita vaikka paperille mitä mahdollisuuksia näet tässä tilanteessa.
Vaikka tapamme työskennellä on muuttunut, on kuitenkin yksi asia mikä edelleen pysyy. Vuorovaikutus. Keväällä ohjasin puolet asiakkaistani etäyhteydellä. Kaikki olivat yllättyneitä siitä, miten hyvän treenin sillä sai ihan omaan olohuoneeseen. Mutta kaikki sanoivat myös, että heti kun se vain on mahdollista, haluavat face-to-face-valmennusta. Mikään ei poista ihmisen tarvetta yhteenkuuluvuudelle ja läheisyydelle. Näin ollen valmentaminen on muutakin kuin liikkeen opettamista. Se on läsnäoloa. Fyysisesti ja henkisesti. Valmennamme ihmisiä, yksilöitä. Aikamme on varattu tälle yhdelle henkilölle kerrallaan, sataprosenttisesti.
Olen sitä mieltä, että tuloksiakin saa paremmin, kun ihminen kokee tulleensa nähdyksi ja kuulluksi. Että hän saa halutessaan puhua valmentajalleen iäkkäistä vanhemmistaan, lemmikeistään, työhaasteistaan, siis muustakin kuin liikunnasta. Tämän olen huomannut etäyhteydellä helposti vähenevän. Etäyhteydessä ollaan enemmän itse asian kimpussa, mutta spontaani juttelu jää jostain syystä vähemmälle. Joten valmentaja, jos ohjaat etänä, muista kysyä myös mitä kuuluu. Vaikka useamman kerran treenin aikana.
Kiitos että teette hyvää työtä! Tällä työllä on tarkoitus, parantaa ihmisten elämänlaatua. Ja nyt jos koskaan sitä panosta tarvitaan. Jos on mitään, missä voin auttaa tai tukea sinua, ota yhteyttä. Nyt tarvitaan kollegiaalista tukea. Seuraa instagramissa: @karhu.hanna