Kotiäiti kuntoon vauvavuosien jälkeen
Vauvavuoden, tai -vuosien jälkeen keho ei välttämättä tunnu omalta. Moni kaipaa sitä aikaa, kun oli energiaa, jaksoi liikkua, kroppa tuntui normaalilta ja vahvalta. Raskauden jälkeen tekisi ehkä mieli liikkua, mutta ei välttämättä tiedä, uskaltaako ja millä tavoin. Ja jos treenaakin, niin saattaa tuntua, että liikunnasta huolimatta keho on ikään kuin höttöä.
Kuten moni muukin äiti, minäkin olen aina tykännyt liikkua. Minulla on kolme lasta ja paino nousi raskauksien aikana maltillisesti, mutta silti aina jokunen kilo jäi. Tämä postaus ei keskity kuitenkaan niinkään kilojen viimeiseen tiputtamiseen, tai kropan kiristämiseen huippukuntoon. Puhun enemmänkin siitä, miten kehon saa tuntumaan taas omalta.
Molemmissa kuvissa painan noin 67 kiloa. Minulla ei ole ollut mitään intoa pudottaa kehon painoa alemmas, mutta se, että kroppa tuntui pehmeältä, löysältä, höttöiseltä ja hankalasti hallittavalta, oli vaikea kestää. Jäntevyys puuttui. Liikuin kyllä kaikkien raskauksieni jälkeen. Eniten tykkäsin ryhmäliikunnasta ja se oli aiemmin riittänytkin pitämään minut kunnossa. Nyt se ei kuitenkaan enää tuonut samaa tulosta. Kuntoni oli ihan hyvä, ohjasinhan ryhmäliikuntatuntejakin. Mutta silti mitään kummempaa muutosta ei tuntunut tapahtuvan. Olin kotiäitinä viisi vuotta, mutta halusin määritellä itseni myös jotenkin muuten. Olla jotain muutakin kuin kotiäiti.
Salille raskauden jälkeen?
Tästä syystä aloin kolmannen lapseni syntymän jälkeen treenata kuntosalilla. Ensimmäiset kuukaudet salilla olivat hieman outoja, koska minusta tuntui että missään ei tuntunut miltään. Saatoin tehdä kyykkyä, mutta pakarassa tai reisilihaksissa ei tuntunut väsymystä. Kun lisäsin painoja, voimat vain loppuivat kuin seinään, mutta lihakset eivät vaikuttaneet väsyneen. Tämä johtui hermotuksen kehittymättömyydestä. Ryhmäliikuntatunnit opettavat kehon käyttämään mahdollisimman vähän lihassoluja (vähän kärjistetty ilmaisu!), jotta työ olisi taloudellista. Tämä toimiikin, koska tunneilla tehdään pääosin kehonpainolla tai pienillä pumppipainoilla ja aina pitkää sarjaa.
Jos kuitenkin haluat saada lihaksen kehittymään (kropan kiinteytymään), pitää lihas saada väsytettyä. Täytyy parantaa liikehermoston kykyä rekrytoida työhön mahdollisimman paljon lihassoluja!
Olen itse fysioterapeutti ja personal trainer, joten ammattiosaamisesta oli tässä kohdin hyötyä. Muokkasin saliohjelmani niin, että aloin työstämään irtiottokykyä ja panostin sekä isoihin pääliikkeisiin, että muutamiin muokkaaviin, eristävämpiin liikkeisiin. Vatsalihaserkauman olin treenannut kuntoon jokaisen raskauden jälkeen, ja nytkin hoidin sen alta pois. En siis suinkaan lähtenyt holtittomasti rymistelemään, vaan tukilihakset ensin ja siitä sitten vähitellen kehittävämpään harjoitteluun. Ja tämä toimi! Se missä vaunulenkit ja ryhmäliikunnat kyllä pitivät kuntoa yllä ja polttivat hieman rasvaa, kehittävällä saliharjoittelulla sain kehoon pitoa, tuntumaa, hallintaa ja voimaa.
Relaksiini pitää kehon löysänä
Ei ole pelkästään psykologista, että kroppa tuntuu pehmeältä. Raskauden aikaiset hormonaaliset muutokset löystyttävät ligamentteja, jotta lantio pystyy avautumaan synnytystä varten ja tämän vuoksi koko keho ikään kuin löystyy. Imetysaika pitää tuota samaa löysyyttä yllä, etenkin relaksiinihormoni (relax=rentoutua), on tästä vastuussa. Siksi on tärkeää ymmärtää että jos vielä imetät, pitää hormonituotanto kehoa ja varsinkin nivelsiteitä joustavampina. Kovassa voimaharjoittelussa tämä voi johtaa loukkaantumisiin, mikäli tekniikka ei ole kunnossa. Imetysaikana päteekin hieman eri säännöt salitreeniin ja muuhun liikuntaan kuin imetyksen jälkeen.
Vahvaksi myös henkisesti
Salitreeni vahvisti myös toisella tavalla. Henkisesti. Se tunne, että nyt pystyykin kyykkäämään 80 kilolla (silloin, tämänhetkinen ennätys on 132,5kg), tai vetämään leukoja, oli jotain aivan mahtavaa. En ollut ikinä uskonut että pystyn siihen! Mutta halusin kehittyä. Se, miten itseluottamus vahvistuu siitä, että muutaman kerran viikossa vähän rymyyttää rautaa, oli todellakin tervetullutta vaihtelua vaipanvaihtoon ja yöheräilyihin. Yöllä vauvaa heijatessa minusta tuntui, että olen maailman ainoa ihminen joka valvoo siihen aikaan. Ja tunsin oloni yksinäiseksi surulliseksi. Faktahan on, että varmasti niinkin lähellä kuin naapurissa mahdettiin valvoa myös öitä ihan samalla tavalla. Mutta yöllä kaikki huolet tuntuvat suuremmilta. Salilla sain ikään kuin etäisyyttä noihin asioihin. Se oli ihan toinen maailma. Kuin loma. Ja aina salilta lähtiessä olin paremmalla tuulella kuin sinne mennessä. Tästä hyötyi myös perhe, epäilemättä.
Nyt on sinun vuorosi
Minun pointti tälle kirjoitukselle oli se, että raskauden jälkeen kaikkien ei tarvitse pyrkiä johonkin tiettyyn painoon, tai huippukuntoon! Se aiheuttaa äideille vain lisäpaineita. Että juuri kun olet tehnyt uuden ihmisen (vauvan), pitäisi tehdä itsestäkin vielä uusi ihminen! Pointti on se, että jos et tunne oloasi kotoisaksi omassa kropassasi, kokeile lähteä ratkomaan asiaa lihasten kautta. Ota mielellään ammattilainen avuksi, joka on osaava raskauden jälkeiseen treeniin (huom, esim. erkaumaa voi kuntouttaa vaikka synnytyksestä olisi vuosia!!). Lantionpohjan toimintahäiriöt eivät ole este treenille, vaan nekin voidaan treenata kuntoon. Mikäli lantionpohjan treeni ei tuota toivottua tulosta, on lääkärin vuoro. Tässäkin ammattilainen osaa neuvoa enemmän. Ja muista, että teet tätä ITSESI vuoksi.
Muista myös, että millään 30 päivän kuurilla ei asiaa korjata. Nämä muutokset lähtevät kyllä käyntiin, mutta jotta kehitystä tapahtuu jatkuvasti, on ohjelmassa oltava maltillista nousujohteisuutta, ja jotta treeni on sinulle turvallista, on sen oltava yksilöllistä. Jotta kokisit olosi onnelliseksi omassa kehossasi. Olet tehnyt hienon teon perheellesi, tee nyt hieno teko ihan itsellesi.