Miksi liikuntainto lopahtaa?

(Julkaistu facebookissa 5.8.2017)

Onko sinulla tapana sukeltaa suoraan syvään päähän? Aloitatko liikunnan taas kerran uudelleen, ja menet innosta puhkuen hikijumpasta toiseen? Hiki virtaa ja sydän hakkaa kurkussa. Pahaa tekee ja päätäkin särkee. Toistat tätä päivästä ja viikosta toiseen. Ja varsinkin silloin, jos erehdyit syömään herkkuja; nyt on rangaistava kehoa treenillä!! Kuulostaako tutulta? Mahdollisimman tehokasta, ankaraa ja omaan kuntotasoon täysin sopimatonta.

Jos olet tuota jo kokeillut, saitko toivomiasi tuloksia? Tuliko liikunnasta sinulle miellyttävä elämäntapa, vai ahdistava pakkopulla, joka aina lenkkitossut nähdessäsi nostaa niskavillat pystyyn, silleen inhottavalla tavalla? Jos rääkki ei viimeksi toiminut, miksi odotat jollain toisella kertaa erilaisia tuloksia, vaikka toimit täysin saman kaavan mukaan?

Mitä jos kokeiletkin tätä: Liiku vain niin, että se on mukavaa. Myös ”siedettävä” sallitaan, jos ei se kerta kaikkiaan vaan ole mukavaa. Vaihda lajia, ja ennen kaikkea: LIIKU RIITTÄVÄN KEVYESTI!! Niin kevyesti, että ihan hävettää. Mutta että varmasti jaksat, ja olo on jälkeenpäin sellainen, että olisit kyennyt tekemään vielä vähän lisää. Tästä muodostuu onnistumisen kokemus.

Me ihmiset olemme sillä tavalla jänniä, että haluamme tehdä niitä asioita, joissa onnistumme, ja mitkä tuntuvat hyvältä. Jos teet lähtötasoosi nähden liian kovaa saliohjelmaaa, tai menet kovimmalle jumppatunnille, koet sinnitteleväsi ettet kuukahda, pidättelet ehkä oksua ja mietit että voi ei, olen tämän salin heikkokuntoisin. Emme tietenkään halua kokea tällaisia tunteita lisää. Siksi yhdistämme nämä tuntemukset kaikkeen liikuntaan.

Jos jokin tuottaa epämiellyttäviä tunteita, jo itsesuojeluvaistokin sanoo että tätä ei kannata jatkaa. Liikunnan aloitusvaiheessa epämiellyttävyyttä vältellään, sitten sitä voi pienissä määrin opetella sietämään. Pienissä määrin. Ei niin että laatta lentää. Kovat happotreenit ovat aina kovakuntoisten hommia, ja hekin sen viisaasti tehdessään tietävät, miten kauan kovasta treenistä palautuu, joten sekään ei ole jokapäiväistä leikkiä.

Joten anna itsellesi armoa. Löysää vähän. Jos ainoat kokemuksesi liikunnasta ovat inhottavia, hanki personal trainer avuksesi. Hän osaa säännöstellä tehon ja määrän niin, ettet joudu heti sinne syvään päähän ilman pelastusrengasta. Koska kuka siellä haluaa olla?

Screenshot_2017-09-09-12-27-53.png

 

 

suhteet oma-elama mieli liikunta