Miltä paahdetut kotisirkat maistuvat?
Iik! Ostin paahdettuja kotisirkkoja! Ne vain sattuivat kaupassa silmään, ja naureskelin pussille. Sitten sain neronleimauksen, vien ne miehelleni ja sanon että ostin hänelle karkkipussin. Pussi maksoi noin kympin, että ihan halpaa huvia tämä ei ole. Ostos herätti myyjän huomion. Uteliaana hän tiedusteli, olenko jo maistanut niitä. Can’t say i have! Lapsistani osa oli riemuissaan, osa kauhuissaan. Viisivuotiaani painoi pussin korvaansa vasten, ja oli vakuuttunut, että kuuli sieltä siritystä. Heh, lapset…
Ostamani pussi oli Samu paahdettu kotisirkka, 20g, valmistuttaja Entocube. Kaadoin pussista pöydälle muutaman lasten iltapalan aikaan. Saavat maistaa jos haluavat. Seitsemän vuotias tyttöni uskalsi syödä yhden. Itsekin söin. Viisi- ja kolmevuotiaat pojat eivät. Mieheni oli töissä, ja lähetin hänelle kuvan että maistoimme jo näitä. Vastasi vain että syökää vain kaikki, ei haittaa jos ei jää yhtään. Heh, aikuiset…
Viisivuotias riehaantui jälleen ja huusi että ”Tuo yksi on elossa!” Sitten seitsemänvuotias nakkasi yhden sirkan kolmevuotiaan paidankauluksesta sisään ja hepulihan siitä tuli. Minä siihen säntään huutamaan että ruualla ei saa leikkiä. Koira hotki lattialle pudonneet sirkat kuola valuen.
Jos unohdetaan tuo riehakas iltapalaepisodi, niin ajatuksena tämä on loistava! Sirkat ovat ekologista syötävää. Ne on edullista kasvattaa, ja 100g kohden sisältävät 55g proteiinia, ja sisältävät Omega3-rasvoja. Toki kilohinta on vielä tänä päivänä päätä huimaava! Jutun pointti onkin se, että ehkä tämä on tulevaisuuden ruokaa. Hinta laskee, kun ennakkoluulot vähenevät. Tukusta tilaamalla sirkkoja saa halvemmalla. Nyt tätä varmaan ostetaan lähinnä uteliaisuudesta.
Laitoin kuvan instagramin storiesiin ja kysyin, söisitkö. Tähän mennessä 6 on vastannut kyllä, ja 25 ei. Vuoden päästä voisi kysyä uudestaan, veikkaan että silloin ajatus alkaa olemaan vielä tutumpi, ja ehkä useampi vastaa kyllä. Ajatukseen pitää ensin tottua. Nyt suurinta osaa lähinnä puistattaa koko juttu. Onhan ne vähän ruman näköisiä, mutta mielestäni myös katkaravut ja muikut on rumia. Ja silti saatan syödä niitä. Ja simpukat on tosi iljettäviä oikeastaan, kun alkaa ajattelemaan. Mutta silti syön simpukoitakin. Jos haluaa ottaa hyönteisiä omaan ruokavalioonsa, niin ehkä helpoin tapa lähteä liikkeelle on käyttää sirkkajauhoista tehtyjä leipiä, tai leipoa itse niistä jotain. Mietin, että salaatin päälle niitä voisi pudotella siemenien kanssa.
Mainitaan vielä, että myöhemmin keittiötä siivotessani ja pöytää kostealla pyyhkiessäni huomasin huolestuvani: Jos pyyhin pöytää märällä liinalla, ja nämä kuivatut sirkat kastuvat, niin heräävätkö ne sitten eloon?! Panikoin hetken ja sitten tulin järkiini. Kunnes näin jotain pörräävän pöydällä. Oh God no!! Helpotuksekseni huomasin että se olikin vain jättimäinen ampiainen. HUH!
Miltä nämä sitten maistuivat? Mulla tuli lähinnä mieleen jokin muro, mieto All Bran Regular lähinnä, tai Digestivekeksi, ilman sokeria. Eli melko mieto, rakenne yllättävän höttöinen. Olisin kuvitellut että sirkat ovat kovia ja rouskuvat hampaissa. Onneksi ei!
Tämän loppupussin kyllä käytän. Uskon että ripottelen sirkkoja jonkun ruuan sekaan, ja osan vien työpaikalle. Olen liikuntakeskuksessa töissä, ja uskokaa tai älkää, meillä on kahvihuoneen pöydällä tosi usein pullaa tai suklaata. No, tänään pöydällä taitaa olla jotain ihan muuta.
Täällä Samun kotisivut, jossa myös kiinnostavia sirkkareseptejä! Itse voisin ihan hyvin ostaakin sirkkajauhetta, ja tehdä niistä vaikka proteiinipitoisemman sämpylätaikinan!
